Tiiättekö mitä tapahtuu herkkämahaselle koiralle, ku se syö kymmenensentin pötkön pitkopullaa? Meneekö massu sekasin? No, ei mee!!! Mä pääsin tän todistamaan lauantaina, ku Emäntä oli reissussa ja sain jäädä Isännän kanssa kaksistaan kotiin. Isäntä ei oo niin tarkka, mitä pöydille jää, ku se lähtee pois keittiöstä. Mä pääsen herkuttelemaan! (Ja ku Emäntä tuli kotiin sain kuulla kuinka se taas läksytti Isäntää...) No, lauantaina mä vetäsin kitusiini sen hervottoman pullapötkön ja vaikka kuinka kotiväki vahti mun mahdollisia mahavaivojani, niin mitään ei tapahtunu! Tai siis jos ei oteta huomioon sitä, että ei tullut sunnuntaina edes aamu- eikä päiväkakkaa, mutta illalla tuli sit ihan normaali iltakakka. Ha-ha, siitäs sai isäntäväki! Lisää pullaa, please!
Must on tullu jo melko aikuinen: ei mua enää huvita repiä Emännän lankakeriä, ku se neuloo. Eikä huvita järsiä Isännän Reinoja. Enkä mä enää riko sukkia - vaikka niitä tykkään kyllä kanniskella. Varsinkin Emännän villasukat on kivoja nukkuma-alustoja. Mutta sängyn petaamisessa mä kyllä AUTAN ihan niinkuin pentunakin. Vähän mua kyrsii, ku Emäntä aika usein jättää mut petaamisen ajaksi oven ulkopuolelle :( Tai sit se ei petaa ollenkaan!
Ja kaipa sekin on aikuistumisen merkki, ku en enää iltaisin riehu nukkumaan mennessä. Tai siis mä hoidan sen riehumisen ennen nukkumaanmenoa. Säntään miljuuna kertaa keittiön olkkarin ja makkarin väliä samalla pomppien kaikkien sohvien ja tuolien yli ja pöytien ympäri. Joskus lelu suussa. joskus pelkkä kieli pitkällä. Sit mä juon, ja yleensä siinä vaiheessa onkin jo nukkumaanmenoaika ja mä saan iltatikun järsittäväks - ja sen jälkeen kolautan luuni Emännän sängyn viereen ja alan untenmaille.
Terv. Fiksu, The Pullero
