sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Maaliskuun kuvasatoa

Emäntää täytyy ompeluhommissa autella. Tosin tämmöstä karvasta apulaista katsoessaan Emännälle on heränny ajatus, että tästä takkuturkista pitäis päästä eroon.

Aamuhangella on huisin hauskaa juosta ja hakea Emännän viskaamia leluja. Vauhtia piisaa, eikä takkukarvat haittaa yhhhhtääään!

Takan eessäkin on ihan mainiota lekotella kaikkine karvoineni. Mitä ne takkuturkista höpisee???

HELP ME! Se vei mut Arjan kynsiin - ja must tuli NAHKAPOIKA! Ja Emäntä kehtaa olla maireena tyytyväisyydestä. Tämmöset läppäkorvatkin mulle tuli, niitä pitää usein läpsytellä. Ja Emäntä vaan ihailee!

KUKA tonne peiliin on tullu??? Ennen siel oli ihana VILLAkoira! Nyt joku ihan outo tyyppi, jolle pitää vähän urahdella ja käydä sen kuonoa vähän haistelemassa (ei haise millekään!). Mistä toi tyyppi tänne tuli?

Emäntä otti valokuvan koiralenkin varrelta maaliskuun 23. pvä. Se väittää, että nää puolukat on erehtyneet kuukaudesta. Näitten pitäis esiintyä vain joskus elo-syyskuun paikkeilla. Onkohan nää pahasti myöhässä vai kaameesti etuajassa?
Terv. Fiksu, The Kynitty!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Lomailua

Tämä poikapa pääsi käymään oikealla lomalla. Emännän kanssa vietettiin viis päivää Rantasipi Aulangon Kylpylässä. No, muahan ei kyl mihkään altaaseen huolittu, mutta oli mulla kiva hotellihuone, jossa mulla oli oma sänky. (Tai yhden yön siinä sängyssä kyllä nukkui Isäntä, mutta kolme muuta yötä mä sain olla siinä yksikseni, aaaaah mitä ylellisyyttä!) Ensin lauantaina ja sunnuntaina oltiin isolla porukalla, ku isäntäväki ja lapset perheineen oli mukana, mutta sen jälkeen olin Emännän kanssa kaksistaan keskiviikkoon asti. Ulkoiltiin tosi paljon, ilmat olivat oikein otolliset: opin heti, että ulkoa sisälle tullessa ei heti hypätäkään sänkyyn vaan avataan kylppärin ovi nenällä ja sitten hipsitään suihkukoppiin odottamaan, että Emäntä saa litimärät vaatteensa naulakkoon ja tulee suihkuttamaan kurat mun jaloista ja alustapuolelta. Mulla on nyt toooosi pitkät karvat ja kura ja loska tarttuu kivasti - eikä nyt juuri kurattomia ja loskattomia lenkkejä pääse tekemään!

Arvatkaa, pitikö hotellissa haukkua käytävästä kuuluvia ääniä. Mun mielestä kyllä piti, mutta Emännän mielestä ei. No, mä tein semmosen kompromissin, että mä maltoin pääosin olla Emännän mieliksi, enkä paljoa haukkunu. Mutta JOSKUS oli kyl ihan pakko!!! Varsinkin, jos keskellä yötä kuului käytävästä joku mökä, ni mähän räjähdin. Ha-ha, hassua ku Emäntä sai sätkyn ja oli pudota sängystä.

Parina päivänä mä pikkasen inisin Emännän perään, ku se jätti mut yksin huoneeseen ja meni ite syömään tai pulikoimaan. Mutta en mä sitte enää viittiny - ainahan se takasin kuitenkin tuli. Mutta kyllä siellä naapurihuoneissa oli koiria, jotka ulisi ja ulvoi, ku jäi yksin. En mä viittiny niihin ulvontoihin osallistua ollenkaan.

Emäntä halus ottaa reissun opetuksen kannalta ja aatteli, että treenaa mun kanssa vastaantulevien koirien kohtaamista. No, se homma meni ihan plörinäksi!  Viiden päivän aikana lenkillä tuli vastaan tasan yksi koira. Ja se kohtaaminen meni ihan mallikkaasti: käyttäydyin juuri niinkuin pitikin, en huomioinut vastaantulijaa oikeastaan ollenkaan. Kolme kertaa päivässä tehtiin n. tunnin lenkki, mutta ei juuri ristin sielua tullut vastaan - kotilenkeilläkin näkyy enemmän liikettä ;)  HEH HEH, EI KAI NE OTOLLISET, KURASET JA RÄNTÄSATEISET ILMAT VAAN OLLEET SYYNÄ SIIHEN, ETTEI KUKAAN MUU ULKOILLUT???

No, pääasia oli, että Emännällä ja mulla oli kivaa. Paljon nähtiin kauriin ja peuran jälkiä. Ja Emäntä näki myös lumikon vilistelevän sillan alla, mutta mä en mitään semmosta huomannu. Hevosia mä näin, mutta nekään ei tulleet niin lähelle, että olisin päässyt haistelemaan - vaikka Emäntä olis halunnu niittenkin kohtaamista mulle opettaa.

En panis hanttiin, vaikka Emäntä tekis vähän useemminkin tommosia kylpyläreissuja, mihin mä pääsen mukaan. Kivaa oli!!!

t. Fiksu, The Hotellikoira