Koiruuksia.

Mäpäs olen löytäny maailman parhaan nukkumis/tähystyspaikan. Mut mä en saa olla siinä rauhassa :(   Aina, ku Emännän silmä huomaa, se komentaa mut pois!!! Miks ihmeessä mä en sais maata makkarin kampauspöydällä???

Mä oon myös keksiny kivan leikin. Mut sekin päättyy aina tyhmästi. Mä nimittäin tykkään hirveesti riehua/pyöriä/hyppiä/pureskella hihnassa, ku ollaan lenkillä. Aluks Emäntä ei siihen kiinnittäny edes huomiota, mutta sitten se hermostu, ku sen omastakaan kävelystä ei tullu enää mitään, ku mä väkkäröin siinä hihnassa. No, niinpä se nyt HETI, ku mul rupeis olemaan kivaa, astuu sen hihnan päälle niin, että mä en saa päätä liikutettua - ja seisoo siinä ja ihailee maisemia. Sit jatketaan matkaa. Paitsi jos mä viel yritän väkkäröidä, ni taas Emäntä alkaa ihailla maisemia mun hihnan päällä. Kyl mä nyt oon jo oppinu, etten juurikaan edes aloita sitä riehumista. No, onneks mä kuitenkin pääsen joka päivä irtolenkillekin lähimetikössä, ni saan purkaa ylimäärästä energiaa ihan niin paljon kuin kintuista lähtee. Emäntä vaan läähättää perässä, ku maastossa on paksua sammalta, joka hidastaa köntyksen kulkua. Mä kyl minuutin välein käyn hakemassa Emännältä namipalan :)

Rallytokossa tehtiin eka rata. Ei se menny niinku Strömsöössä! Mä söss---eiku Emäntä sössi aika pahasti. Ja mä olin ihan kiihdyksissä, ku aluks Emäntä meni yksin sen radan ja jätti mut AINAKIN VIIDEN metrin päähän!!! Mähän huusin ja kiljuin sen perään ihan pää punasena ja kiihdyin sitte niin, etten kauheesti jaksanu niillä kylteillä keskittyä. Mut JOS mä jonkun kyltin kohdalla vähän keskityin, ni sehän meni hyvin sit. Mut pääosin ei! Mut Emännän vika sekin oli, ku ei se aina heti muistanu mitä piti tehdä, ni mä tein sit ihan omat kuviot.

Tänään on mehtälenkura viel tekemättä, taidankin ehdottaa Emännälle...

Terv. Fiksu, The Väkkärä

Pääsiäisherkkua.

Tiiättekö, mitä pääsiäisenä pitää syödä? No, mämmiä, tietty!!! Mutta meillä onkin Emännän kans uus herkku: Kinuskikaakaokerrosmämmi! Ku Emäntä sitä syö, mä istun vieressä -kiltisti- ja ooo-ooo-ooo-tan, että se sais sen purkin sen verran tyhjäks, että mä saan sitte loput. Kauheen vähä se sinne jättää, mutta on se nii-iin herkkua, että kyllä sitä jaksaa oottaa. Mut nyt on pääsiäinen loppu - ja mämmikin loppu - joten on porhallettava (ompelu)hommiin. Moikka! t: Fiksu, The Mämmikoira.

Herkkua!

PS. Arvatkaa, makasko Emäntä mahallaan lattialla, ku otti tätä kuvaa ;)

Siistiytymispäivä.

Aamulla Emäntä pesi ja föönas mut ja tämmönen uuniluuta mä sit olen.

Sitten Arja trimmas mut ja nythän olenkin ihan fiksun näkönen ;)

Mitä eroa on hiirellä ja pentukoiralla?

Emännän mielestä hiirellä ja pentukoiralla ei ole mitään eroa. Ihan samanlaisia pikkureikiä kumpikin saa aikaan liinavaatteisiin, mattoihin, päiväpeittoihin, tyynyihin ja pehmoleluihin. Enhän mä tietenkään niitä sais pureskella, mutta kun se on niin kivaa!!! Harmi vaan ku meijän huushollista on nuo melkein kaikki jo piilotettu mun näköpiiristä. Petivaatteita ei sentään voi viedä kokonaan pois, joten ainakin pussilakanoiden rei'itys onnistuu kivasti! Muutama mattokin on vielä lattialla, (koska muuten huushollissa kaikuis), mutta niissäkin on mun hampaisiin sopivia "nystyröitä". Enhän mä TIETENKÄÄN yksinollessani niitä pureskele vaan ainoastaan sillon, kun on joku kotiväestä paikalla - koska se pureskelu herättää aina vipinää! Emäntä YRITTÄÄ joskus olla huomioimatta mun jyrsimistä, mutta ei sen hermo kovin kauaa kestä - ja sit se HUOMAA mut!!!

Sain yhden uuden lelun eräänä päivänä. Vajaassa viidessä minuutissa olin irrottanu sieltä sisältä sen vinku-osan. Se lelu joutui heti roskiin!

Ulkoilu on menny aika haastavaks, ku must on taas tullu tämmönen uuniluuta. Metsälenkin jälkeen on aina hirvee puuha, että saa karvoista irti kaikki risut ja oksat ja neulaset ja ruohot ja kaikki muutkin roskat. Vaikka mut ois miten hyvin harjattu, ni kaikki irtonainen tarttuu silti kiinni. Mut asia kyl korjaantuu ens viikolla, ku pääsen trimmaukseen. Parturiaika kyl tilattiin siks ku mun piti mennä Tuiskun kaa kaverikuvaukseen oikein valokuvaamoon. Mut se kuvaus nyt sit siirtyykin, ku Tuisku meneekin leikkaukseen (siltä leikataan jotain muuta ku karvat!!!) ja se onkin sitten pönttö päässä, joten ei viittitäkään mennä semmosena viralliseen valokuvaan.

Mullapa on MIEHEKÄS haukkuääni. Töissä käy välillä niin, ettei Emännän asiakkaat uskalla tulla ovesta sisään, ku kuulee mun haukun. (Mitäs koputtavat oveen! Ovikellokin olis ja sitä mä en niin hauku!) Kyllähän ne sit aina nauraa, ku ne näkee mut. Että tämmönen kirppu se vaan on, mikä haukkuu ;)

Terv. Fikus, ha-ha, eiku Fiksu