Kiipelissä

Voi rähmä, mitä tapahtui! Jäin pahasti kiipeliin!!! Mulla oli panta kaulassa tuvassa ja Emäntä kävi laittamassa koneellisen pyykkiä narulle alakerrassa. Sillä välin mä olin taiteillut oman etukäpäläni läpi siitä kaulapannasta, joten se panta kiristi aika ilkeesti niskaa kun se meni tiukasti mun niskan yli kainaloon. Jouduin seisomaan kolmella jalalla ja oli aika tukala olo :(      Onneks Emäntä huomas tilanteen nopsasti (enkä ollut yksin kotona! Tosin: yleensä, jos mut on jätetty yksin kotiin, on panta jätetty kokonaan pois kaulasta - ja tästä lähtien mulle EI IKINÄ jätetä pantaa kaulaan lenkin jälkeen!) No, Emäntä yritti ensin taivuttaa mun kyynärpäätä takaisin sen pannan läpi, mutta kyllä se oli mahdoton tehtävä. Niinpä huudettiin Isäntä apuun tuomaan Emännälle sakset. Ja jollain ihme konstilla Emäntä sai ne sakset kuitenkin mahtumaan mun niskan ja pannan väliin, että sai pannan poikki - ja mä pääsin pälkähästä!!!  Nyt käytetään lenkillä sit valjaita, jotka riisutaan heti sisälle tultua. Ja tuon katkaistun pannan Emäntä kyllä saa korjattua ja sitä voi sitten vielä käyttää, mutta vain lenkillä.

Tässä se kovan onnen kaulapanta.

Terv. Fiksu (ko?)

Sukukokous

Mepäs pidettiinkin sukukokous eilen Elsan luona Järvenpäässä. Tapasin nyt ekan kerran veljeni Tenhon sen jälkeen kun meidät oli erotettu lapsuuskodistamme. Ollaan nyt puolivuotiaita ja olipas tosi mukava tavata! "Pikkusisko" Elsa on kevyt kuin perhonen meihin jässiköihin verrattuna. "Isoveli" Tenho taas oli todella minuakin isompi. Todettiin, että Elsa painaa 5 kg, minä 6 kg ja Tenho 7 kg. Tenholla oli turkkikin jo karkeampi, kun meillä kahdella oli vielä pehmoinen pentuvilla ;) Ja Tenho oli jo harmaantunut enemmän kuin me pienemmät.

Mites meijän leikit sujui? No, mähän pyrin koko ajan näykkimään Elsaa - mutta kyllä silläkin välillä paloi päreet ja se hikeenty muhun. Tenho yritti rauhallisena poikana vähän tulla mun ja Elsan väliin ja selvästi puolusti Elsaa. Teutaroitiin pihalla märässä lumessa ihan ittemme väsyksiin. Elsa oli litimärkä, ku sitä eniten pyöriteltiin lumessa ;)

Ihmiset yritti ottaa meistä valokuvia. Voitte uskoo, ettei meitä ollu helppo saada kaikkia yhtaikaa samaan kuvaan. Vauhti oli kuvaajille ylivoimainen. Meidän omassa kamerassa näkyy olevan monta kuvaa, johon ei ole osunut yhtään koiraa!!! Laitetaan tähän nyt muutama yhteiskuva:

Vasemmalta: Fiksu, Tenho, Elsa

Fiksu, Tenho, Elsa

Tenho, Elsa

Fiksu, Tenho

Ja sitten meitä kaikkia kolmea "villikoiraa" yritettiin saada nätisti riviin istumaan.

Rivissä istuminen ei vielä mennyt ihan nappiin ;)

Oonkos nätti?

Tässähän mä nyt oon koko komeudessani. Naamakin näkyyyyyyy!!!!

Kuonokas.

No, täs mä oon ompeluhommissa Emännän apulaisena kaikkine karvoineni muutama päivä ennen trimmausta. Melkonen karhunpoika ;)

Ja yhtenä päivänä kävin moikkaamassa Hiskiä. Se on melko vanha herra, joten ei meitä päästetty riehumaan, ettei vanhus väsy.

Pöydän valloittaja ;)

Mulle on kehkeytyny vaivihkaa uus harrastus: pomppaan pöydälle aina kun kotiväen silmä välttää. Enää ei Emäntäkään kilju vaan nyt se tajuaa, että mua pitää kieltää sillon kun olen ponnistamassa... Mutta jos mä jo OLEN pöydällä, ni sillonhan se vain nostaa mut sieltä rauhallisesti alas ja raapii päätänsä. Emäntä on jo oppinu, ettei jätä mitään pöydälle tarjolle. Mutta (hi-hi) Isäntä ei ole sitä vielä oppinu! Eilen kun olin ollut yksin tuvassa jonkin aikaa, olin heitellyt palasokerit ympäri keittiötä ja vähän räpeltänyt näkkäripakettiakin. Emäntä ei uskonu, että sen olis Isäntä tehnyt - kyllä se mun piikkiin meni! (Mutta en kai mä niitä sokereita yhtään syöny???)

TURKKI POIS
Emäntä oli kyllästynyt mun ylipitkään turkkiin ja vei mut eilen taas Arja-tädin käsittelyyn. Musta tulikin oikein siisti poika, mistä Emäntä oli tänä aamuna tosi kiitollinen, kun maassa oli viis senttiä tuoretta nuoskalunta. Jos mulla olis ollu ne piiiiiiiitkät karvat, mustahan olis tullu vaan yks lumipallo. Nyt sen sijaan ei juuri yhtään lunta tarttunut turkkiin. Vain varpaisiin vähän, mutta mahan alle ei ollenkaan. Jipii. (Emäntä ei vain ole ehtiny napata siististä pojasta yhtään kuvaa. Tai kyl se eilen olis kännyllä ottanu kuvan, mutta akku loppui kesken tähtäämisen!!!)

Terv. Fiksu

Tikut ristissä Emännän kanssa.

Tuli täs vähä riitaa Emännän kanssa. Hittolainen, ku mä oon sitä mieltä, että pikkunen puolivuotias villakoira SAA maata keskellä keittiön pöytää. Arvatkaas vaan, mitä mieltä Emäntä on. No, sen mielestä EI SAA!!! Emännän ollessa naamaansa pesemässä, mä vallotin keittiön pöydän ja makasin siin tyytyväisenä (suljetun) hunajapurkin viekussa. Mut Emäntä ku mut huomas, ni emmä sanoista saanu selvää, mutta jotain karjumisen ja kiljumisen ja muun negatiivisen välistä se oli ja se HYÖKKÄS mun kimppuun ja nosti alas, vaikka mä tosiasiassa yritin aikalailla vastustaa - mut ei siin mikään auttanu, lattialle mä jouduin. Ja heti piti käskystä istua ja maata ja kiertää ja ja ja...kaikkee muuta sellasta, että mä ymmärtäisin, että täs huushollis tehään niinku E. sanoo, eikä niinku pikkunen kullannuppu tahtois. Viik viik!
Terkuin, Fiksu (Emännän mielestä kyllä Pöljä!)

Iloinen jälleennäkeminen.

Oi, mikä riemun päivä oli eilen! Ensin tuli vanha tuttuni, Tuisku, mua moikkaamaan. Sen kanssa peuhattiin alkulämmittelyt. Ja sitten tapahtui päivän kohokohta: Elsa-sisko tuli kylään. Me pantiin heti tanssiksi:

Tässä mennään Elsan kanssa valssia.

Elsalla on hieno takki päällä - ja ponnari! Ja on se vähän mua pienempi, mutta sehän onkin likka. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Ja saatiin myös Tuisku mukaan tiimellykseen.

Tuisku on vähän äimän käkenä, että mitähän noitten kakrujen kans pitäs tehä.

Pihalla peuhattiin piiiiiitkä tovi ja sit mentiin sisälle vähän lepäilemään. Vaikkei se kyl ihan onnistunu, ku oli niin kivaa. Välillä näytettiin vuorotellen mitä kaikkee me osataan; kumpikin osaa ihan kivoja juttuja. Elsa osaa antaa tassua ja peruuttaa, mitä mä en osaa. Mä osaan mennä kaheksikkoa Emännän jalkojen ympäri - ja Elsakin ois sen jo oppinu, jos mä en ois hänksättäny tiellä.

Mut arvatkaa, mikä källi me tehtiin ihmisten kiusaks. Hi-hi, mä opetin Elsalle, että meillä saa hypätä sänkyyn, vaikka Elsa ei kotona niin saakaan tehä. Ja sit Elsa näytti mulle, että siihen sänkyyn voi pissata. No, mähän opin sen heti ja pissasin myös ;) Ihmiset ei voineet muuta ku nauraa kippurassa. Kyllähän mun Emäntä on tottunu sänkyä putsaamaan, ku mun edeltäjäni Rex kuulemma viimeisinä aikoinaan oli kova sänkyyn pissijä. Vanhalla rutiinilla meni päiväpeiton putsaus (eikä ne meijän pissat menneet päiväpeitosta läpiasti, vaikka isot lätäköt saatiinkin aikasiks.)  Tosin mä illalla viel vähän parantelin tilannetta ja kusasin emännän peiton päälle!!! (No, kun pikkupojat oli illalla viel mun kans riehumassa, ni emmä joutanu ulos - ja koska olin tämmösen konstin oppinu, ni käytin sitä hyväkseni! HI-HI!)

Elsa on äskettäin niin nätisti trimmattu. Mä oon tämmönen uuniluuta.

Tämmösiä päiviä olis kiva saada lisää. Kyllä mä aion mennä joskus Elsan luokse vastavierailulle. Katotaan mitä koiruuksia me sitte keksitään.

Terv. Fiksu