lauantai 30. elokuuta 2014

Töitä ja leikkiä.

Kesän aikana on tullu puuhasteltua kaikenlaista:
Tässä ollaan mökillä Laihialla ja mä autan Emäntää siivoomisessa. Tän kukka-asetelman mä ensin pilkoin pikkupaloiks, ni Emännän oli sit helppo lakaista koko hoito roskikseen :)

Tässä ollaan ihan normilenkillä. Mä siirrän aina tielläolevat risut uuteen paikkaan. 

Meillä on Noelin kanssa yhteiset leikit. Kummallakin on kivaa!

Ja täs on mun paras karvakaveri, Tuisku. Sen kans oon saanu leikkiä tänä kesänä monta kertaa.


perjantai 29. elokuuta 2014

Jarruhihna

Voi, kyl tää koiran elämä on kurjaa: Aatelkaa, ku mä oisin saanu pupupaistia, mut toi hemmetin jarruhihna oli Emännän kynsissä, eikä se hittolainen päästäny irti!!!! Pikku pupu lähti livohkaan ihan mun nenän edestä. Mä säntäsin salamana perään ja METRIN pääsin. Sitte se jarruhihna "kuristi". Vedin mä siitä huolimatta koko loppulenkin ihan pää punasena - mutta pupuhan oli jo menny menojaan.

t. Fiksu, The Jänisjahtaaja

tiistai 12. elokuuta 2014

Kesätouhuja

Ensin me veneiltiin saareen. Ei mua pelottanu yhtään (toisin kuin Emäntää, joka oli ihan kankeena). Mä nautin venekyydistä ja ihailin laineita.  Pidin tassut veneen laidalla ja annoin tuulen ja pärskeiden hulmutella korvia. Hienoo!

Sitte mä pääsin uimaan! Jipii! Kivikkoisen rannan takia mut piti pitää hihnassa, etten vahingossa satuttanu jalkoja, mutta muuten olin kyllä innokas uimaan. Ja yhdestä kohtaa pääsin hyppäämään veteen, ku Emäntä ohjas oikeaan kohtaan. Kyllä virkisti! Ja turkki meni kiharaan, ku eihän me mökillä viittitty föönailla.
RUOKAVALIO

Nii, mullahan oli se kakkaongelma, mikä oli ongelma vain Emännän mielestä, ei mun. Mulla oli kakka ollu aika löysää pitkän aikaa ja pari kertaa ihan oikea ripuli. Emäntä alkoi sit huolestua ja kiikutti mut eläinlääkäriin. Olivat Emännän kanssa yhtämieltä siitä, että mahaongelmat saattavat johtua siitä, että mulla on taipumus syödä kaikki, mikä vastaan tulee (ja mitä Emäntä ei ehdi napata pois mun suusta!) Parasta herkkua on kissanpaska, mutta hyvin menee myös hiiren- ja sammakonraadot ja ruohotupsut, puukapulat ja linnun luurangot. Nam! Lääkäri määräs mulle sit 20 päiväksi lääkettä ja pariksi kolmeksi kuukaudeksi ruuansulatusta tasaavan dieetin, jonka aikana mulle saa antaa vain vettä. Pöh! Onneks kukaan ei maininnu, että en sais itte ottaa mitään. Niinpä täs yhtenä päivänä otin kermaleivoksen! Hä-hää, Isäntä ei ollu oikein huolellinen pöydän tyhjentämisen kanssa ;)  No, Emäntä tietysti sanoi Isännälle pari valittua sanaa - ja tarkkaili haukan silmillä mun seuraavia kakkimisia. Mut ähäkutti, kaikki kakat oli tasasen normaalin pehmosia pötköjä, joten Emäntä sai rauhan! (Vaikka kyl se mielellään odottelee semmosia kovia pötkylöitä, mutta nää pötkön malliset pehmosetkin riittää, kuhan ei mee ihan lehmänsonnaks.)

SYDÄMENTYKYTYSTÄ

-Emännällä - ei mulla! Kävi niin, että yhtenä päivänä Emäntä touhus jotain keittiössä ja Isäntä katteli telkkaria olkkarissa. Yhtäkkiä Emäntä alkoi epäillä jotain ku mä en hyörinykään jaloissa. Se vilkas olkkarin läpi makkariin ja siellähän mä puuhasin jotakin sängyn päällä. Rapistelin ja kolistelin. Emäntää alkoi kiinnostaa, mitä mä touhusin. Se lähti tulemaan ja ku se pääsi olkkarin puolelle, alkoi ne sydämen tykytykset. Se näki matolla hirveesti niitä mun lääketabletteja, joita se eläinlääkäri määräs. Se kiljui ja juoksi mun luo ja näki lisää niitä tabletteja, joita mä olin kylväny päiväpeitolle. Se huusi Isännälle, että "tuu ottamaan Fiksulta pois tablettipurkki", mä lasken nää tabletit. Onni onnettomuudessa oli, että ne tabletit on niin hiton pahoja, että luku täsmäs sillain, että yhtään en ollu syöny. Mä vaan leikin sen kolisevan purkin kanssa!!! Tabletithan Emäntä lykkää kurkkuun niin että mun on pakko niellä. Enkä mä sitä edes vastusta, mutta älköön luulkokaan, että mä oma-alotteisesti niitä söisin. Ja nythän ne onkin visusti säilötty kaappiin, etten mä saa edes purkilla leikkiä! PÖH!!!

HÄMÄYSTÄ

Mä osaan hyvin juksata Emäntää. Kas kun se oli tuolta pihalta tulossa sisään ja mä makasin ikkunan lähellä lieden päällä. Ni ku se ehti sisäovelle asti eteisen läpi, ni mä tulinkin ihan unenpöpperöisenä olkkarin suunnasta ja näytin ihan vastaheränneeltä ja sen näköiseltä, että "ohhoijaa, miks tulit mut herättämään, ku mä sain olkkarin matolla niin hyvät unet!"

Näin meillä!

terv. Fiksu, viekas kuin kettu!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Oih, ku sä oot nätti!

Tuon lauseen kuulin taas tänään aamulenkillä. Ja eilen kaks kertaa töissä. Ja edellispäivänä...
NIIN ETTÄ TÄYTYY KAI SIIHEN USKOA ;)
Vaikka ihan oma itteni mä vaan oon, harmaa, pikkunen villakoira.

Mulla on ollu kakkaongelmia - ei omasta mielestä, mutta Emännän! - ja niistä mä kerron, kunhan toi Emäntä vaan ehtii. Se on niiiiiiin kiireinen, ku meijän täytyy käydä Maila-mummoo moikkaamassa usein, ku sillä on uus olkanivel. Ja muut "vapaa-ajat" tuppaa nyt menemään marjapuskassa. Tai sit vaan ollaan läkähdyksissä tämän helteen kanssa!!!

t: Fiksu, se nätti!