Lakun maku.

Emäntä teki virheen! Emäntä teki virheen! Emäntä teki virheen! Ja niin teki Isäntäkin! Hah-hah. Emäntä jätti avatun lakupussin pöydälle. Isäntä jätti pirtinpenkin siirtämättä pöydän alle. Ja sit kumpikin lähti omiin hommiinsa...
Ku Emäntä tuli takasin keittiöön, se huomas, että pöydällä lakupussin vierellä oli yks herneenkokonen märäksi mässytetty lakupallo. Siitähän se arvas, että JOKU oli käyny siinä mässyttelemässä. Ei se kuitenkaan vielä ollu ihan varma asiastaan, mutta kun se vähän myöhemmin näki mut lattialla heittelemässä yhtä lakupalaa ilmaan, ni siinähän se varmistui!!! MINÄHÄN se varas olin. Yritti Emäntä napata multa sen lakupalan pois, mutta arvatkaa annoinko. No, en takuulla!!! Söin sen lakun!!! Emäntä kyllä oli kauan huolissaan, mitä mulle tapahtuu ja paljonko mä niitä lakuja popsin, mutta koska pussissa oli vielä aika paljon jäljellä, niin enhän mä paljoa syönyt ;)  Eikä siitä onneks ollu mitään seurauksia. Eli ei ne lakut mitään suurta myrkkyä ole. (Ja Emäntä kyllä piti huolen, että loput lakut meni salamavauhtia parempiin suihin.) (Tulikohan Emännälle vatsanpuruja???)
Terv. Fiksu

Temppuilua.

Nyt mul ei oikein oo mitään tempauksia kerrottavana. En ole oikee keksiny mitään jäynää. Emäntä on eliminoinu kaikki kivat jutut pois, kohta on koko kämppä ihan tyhjä!!! Tyynyt on viety. Pehmolelut on viety. Kengät ja tossut on viety. Kaikki sukat ja hanskat on viety. Kohta taitaa lähtee toi seinävaatekin; se on ainut johon mä viel sillontällön hampaani isken. Mutta Emäntä taitaa ajatella, että sitä ei sentään voi ottaa pois, ku sit näyttäis huusholli ihan autiolta. On sentään pöytä ja tuolit ja sänky saaneet olla paikoillaan - vaikka kyllä mä  joskus  yritän vähän niitäkin jyrsiä. Onneks mä kyl sitte aina saan jonkun terveellisemmän jyystettävän - tai sitte Emäntä alkaa opettaa mulle uusia juttuja. Mä oonkin innokas oppimaan. Välillä pitää vähän päätä keikutella, ku en heti hoksaa mitä se millonkin tarkottaa. Aika nopsaan opin kyllä. Viimeaikaisista tempuista kaikkein hauskin on juosta kahdeksikkoa Emännän jalkojen ympäri. Vaikka Emäntä kyl taitaa tykätä eniten tempusta, jonka nimi on "mene koppiin".  Se nauraa ihan kippurassa, ku mä syöksyn koppiin ja teen siel u-käännöksen ja jään oottamaan namia. Tänään opeteltiin uus leikki: "tuolille, alas, tuolille, alas". Se on semmonen "rata" jossa on kaksi tuolia peräkkäin ja niitten välissä sen verran tilaa, että pääsee hyppäämään alas - ja taas ylös toiselle tuolille. Jipii, kyllä mulla vauhtia riittää!
Terveisin
Fiksu
PS. Eilen olin vaa'alla ja painan nyt 5,8 kg. Eli nyt saavutin edeltäjäni Rexin painon, joka oli painavimmillaan juuri tämän painoinen. Musta tuleekin isompi, häh-häh-hää ;)

Kröhöm!

Saanko esitellä: kurssitodistukseni!!!

Terv. Fiksu

Uusi kaveri.

Tapasin tänään taas uuden kaverin. Tää Nikita on jo 7-vuotias, mutta ollaan melkein saman kokoiset. Yritettiin siinä vähän leikkiä, mutta Nikita tykkäs kovasti vaan istuskella ja esittää kuinka koiran pitää olla rauhallisesti hillitty (eikä koheltaa, niinku jotkut pennut!) Täs on meistä pari kuvaa, niin näette minkä kokosia ollaan. Nikitalla oli oikein hienot töppösetkin, ettei varpaat palellu - ja toppatakki!!! Vähä mä olin kateellinen.

Fiksu ja Nikita

Fiksu ja Nikita

Tuisku-nimistä unilääkettä.

Olipas taas mukava sunnuntai! Sain yllärivieraan, Tuiskun. Yht'äkkiä kesken tottelevaisuusharjotusten olikin Tuisku vieressä ja mähän säikähdin sitä ihan sikana. Juoksin pöydän ympäri karkuun ennenkuin mä tajusin, että sehän on mun paras kaveri! Ja siitäkös se riemu sitte repes. En meinannu ollenkaan pysyä nahoissani. Tuisku ei kyl ollu moksiskaan, vaikka mä koko ajan kohelsin sen ympärillä. Se on semmonen viilipytty. Ja välillä se yritti vähän torkahtaakin, mutta mä kyl yritin saada sen pysymään virkeenä.

Ruoka meille tarjottiin eri huoneissa, ettei mee vahingossa eväät sekasin.

Pienellä lenkurallakin käytiin ulkona, vaikka olikin pakkasta jotain 7 astetta. Se ei haitannu, mutta emännät oli vähä hätää kärsimässä, ku me kumpikin oltiin koko ajan neliveto päällä. Ihan niinku oltais jotain villikoiria, jotka ei ikinä ole hihnaa nähneetkään. Aateltiin Tuiskun kans, että tääl maalla ny voi mennä niinku pellossa. Mennään sit ihmisten ilmoilla taas nätisti ;)

Oli meillä sitten myös oppitunti. Yhdessä opeteltiin istumista ja paikkamakuuta ym. mukavaa. Sit ku Tuisku oli lähteny kotiin, mä nukuin koko loppuillan kuin härski silli. Yhtään en riehunu iltariehua niinkuin yleensä iltaisin. Meni akku ihan tyhjäks Tuiskun kans. Kivaa!

Tässä on menossa paikkamakuuharjotus.  (Toi jakkara tuol takana ei ole meidän kaatama. Emäntä vain on niin ilkee, että laittaa aina jakkaran tohon maton päälle, ku siinä on semmonen ryppy, jota mä tahtoisin hampaillani repiä!!!)

Milliä moikkaamassa.

Käytiin Emännän kanssa kyläilemässä Millin luona. Muistattehan sen valkoisen japaninpystykorvan, josta ennenkin kerroin. Siitä on pari kuukautta, ku viimeks nähtiin, joten kyllä mua ensin vähän hirvitti: kyyläsin sitä auton alta. Se oli niin villi ja vauhdikas, että aattelin vähän ensin tarkkailla. Mutta kyllä mä sitte rohkasin luontoni ja otin osaa juoksukilpailuihin. Ja voi että meillä oli hauskaa!!! Varmaan ainakin puoli tuntia vilistettiin peräkanaa pihalla, ennenkuin vauhti hiipui sen verran, että emännät antoivat luvan mennä sisälle. Mutta saatiin me sielläkin matot ihan mykkyrälle. Ja käytiin kilvan juomassa vesikupilla. Kahvittelun jälkeen mentiin vielä uudelleen kirmasemaan samanlaiset happihyppelyt pihalla. Ja kyllä mä olinkin sitten koko loppuillan ihan reporankana. Yhtään en järsiny Emännän varpaita, enkä tuonu sille leluja leikittäväks, makoilin vaan tajuttomana. Vasta tänä aamuna oli sitten voimat palautuneet senverran, että vähän yritin saada Emäntään eloa jyrsimällä tyynyä, mikä on kiellettyä.
 
Kiitti Milli seurasta! Kyllä tulen toistekin! Terv. Fiksu

Vuodenvaihde

Emäntä oli varannut mulle paljon puuhaa uudenvuodenyöksi, ku se luuli, että mä saattasin hermostua paukkeesta ym. tulituksesta. Pah! Mitä vielä! Mua ulkoilutettiin vain hihnassa, eikä yhtään päästetty vapaaks. Ku jossain pamahti, mä kyl sen kuulin ja pysähdyin ihmettelemään, mutta sitten taas jatkoin matkaa muina mieh koirina. Ihan keskiyöllä, ku toiset oli pihalla paukuttelemassa, mä olin Emännän kans tuvassa. Silloin vähän juoksin ikkunaan haukkumaan, ku kuului kova ryske, mutta kyllä pallonhakuleikki oli sittenkin mukavampaa. Ja kauhee pamaus kuului tuvassakin, ku Emäntä posautti kuoharipullon auki - mä kattelin pää kallellaan, että sepä vasta pamahti! Ja ootin, että heitä ny se pallo!!!

JOULUHÖSSÖTYSTÄ
Jäi viimeks toi jouluhulinajuttu vähän kesken, ku aihe lipsahti ihan kakkamaiseks. Kerronpa nyt sitte joulusta: Joulun aikaan kävi monena päivänä vieraita. Mukavinta oli ku kävi niitä pieniä lapsia. Niitä on kiva nuolla (vaikka sitäkin yritetään estää!). Yks ihana tyttö kuitenkin antoi nuolla koko naaman (koko jouluaattoillan!) ja se oli kivaa! Tosin jouluaattona mä jouduin hetkeksi Emännän työhuoneeseen evakkoon, ku joulupukin muori oli lähettäny sellasta viestiä, että koiran olis syytä olla poissa, ku pukki tulee. Mutta olipahan mulla sitte puuhaa, ku pukki oli käyny. Koko huusholli oli täynnä paketteja ja niitä oli hauska tutkia ja auttaa ihmisiä avaamisessa. Mäkin sain pari pakettia: heijastinliivin ja aktivointikuution. Ihme ja kumma, mitään herkkupakettia ei tullu. (Sain kyl herkkuja sit uuden vuoden kunniaks, joten hyvä niinkin.)

UUSIA OPPEJA
Mä osaan jo pysyä PAIKKA-käskyllä paikallani, vaikka Emäntä menee piiloon ja pysyy poissa (ja laskee kahteenkymmeneen). Emäntä on ihan ihmeissään! Mähän oon muuten kauhee koheltamaan ja häsläämään, mutta tuossa käskyssä mä oon hyvä!!!
Lisäks me on opeteltu SEURAA-käskyä, vaikken mä ite sitä ole varsinaisesti "huomannu". Emäntä vain hokee "seuraa, seuraa, seuraa" aina ku mä kävelen sen jalan vieressä vasemmalla. Ja mä kävelen siinä aika pitkiä matkoja; ku mullehan siinä tippuu namejakin suuhun vähän väliä. Mitäpä ei koirapoika tekis namin eteen?

ITKUHAUKKUA
Yhen oppimani asian mä oon unohtanu Emännän joululoman aikana. Eilen oltiin Emännän kanssa ekaa työpäivää loman jälkeen kirkonkylän työhuoneessa ja aikasemmin mä oon oottanu ihan nätisti, ku Emäntä käy vaikka roskapussia viemässä ulos. Eilen en oottanu nätisti. Huusin, haukuin, ulvoin ja kiljuin Emännän perään. Se joutu takasintultuaan oottamaan käytävässä ainakin 20 minuuttia, että mun huuto ois lakannu. Se ei halua antaa mulle sitä kuvaa, että mä saan kiljumalla tahtoni läpi. No, ku mä sit vähän vedin henkeä, ni semmosella hiljasella hetkellä se sit tuli takasin - eikä "huomannu" mua ollenkaan. Teki vain omia ompelujuttuja. Saas nähdä kumpi tämän asian lopulta voittaa. Mulla on kyl paha aavistus, että mun pitää taas opetella olemaan hiljaa jäädessäni yksin.