lauantai 27. joulukuuta 2014

Maalaistollo kaupungissa.

Joulukuun puolivälissä pääsin tonttuilemaan toisten villakoirien kanssa. Käytiin tonttukävelyllä Hesassa ja tais meitä olla lähes 30 villistä. Mä pääsin ekaa kertaa elämässäni junan kyytiin ja meinasin sitä junaa ensin vähän haukkua, mutta tyydyin sitten vain tuhahtelemaan. Kaikkia ihmisiä halusin kyl tervehtiä, joten jouduin vähän vinkumaan, ku Emäntä piti niin tiukasti kainalossa, etten päässyt kaikkia nuolemaan. Mutta ehdin mä aina vähä jotakuta lipasemaan - ku jotkut ojensi kättään mua kohti ;)

Tuomiokirkon portailla tavattiin toiset villakoirat. Oli meitä kaikenkokosia ja näkösiä ja monilla oli tonttuvaatetta päällä, mullakin oli punanen turkisreunainen "tonttuvyö". Sitten me käveltiin joulukatua pitkin muutama kortteli ja voitte uskoa, että salamavalot välähteli, ku semmonen puudelitonttulauma oli vauhdissa. Monille piti kertoa, että ollaan vain FB:n kautta sovittu tämmönen tonttukävely siksi päiväksi.

Päivän kruunasi sitten se, että mentiin Tervasaaren koirapuistoon leikkimään!!! Mähän en ole ikinä ennen päässyt koirapuistoon, joten nyt otin kaiken irti! Telmin uusien kavereitten kanssa ihan pää punasena, enkä halunnut lähteä pois. Emännälle en antanu kiinni. Ainakaan vapaaehtosesti! Kyllä se sit lopulta mut nappas kii portilla ja lähettiin takasin juna-asemalle. Arvatkaa vaan väsyttikö sitte junassa - kyllä väsytti. Sain ensin nukkua penkillä, mutta sitte konnari komensi lattialle. Pöh!

Kotona nukuin sitte ketarat oikosenaan koko loppupäivän.

Ensin me kokoonnuttiin Tuomiokirkon portaille. Kaikki ei mahtuneet kuvaan;)

Oho, tää koirapuistokuva tuli tähän väliin, mutta ei se mitään. Tässä näkyy monta kokoa ja väriä!

Tässä osa puudelilaumasta kävelyllä.

Koirapuistokavereita.

Junassa kotimatkalla. Väsymys kävi jo käpälään. En enää jaksanu nuoleskella kanssamatkustajia ;)

Nyt on sitte jo jouluki vietetty. Ehkä mä joskus vähä ehdin kertoilla siitäkin.

T: Fiksu, The maailmanmatkaaja

maanantai 17. marraskuuta 2014

Pönttökuva.

Tältä mä näytin silloin, ku mulla oli tassu paketissa. Mä olin mökillä Laihialla ja lepäilin pönttö päässä.

Mun tassussa on tossu! Sain sen lopulta revittyä irti ja sit irrotin sen tikinkin. Myöhemmin sain isomman pöntön, mutta siinä kävi niinkuin jo aiemmin kerroin. Sai kotiväki pitkän nenän. (Kaikeks onneks tassu kuitenkin parani ihan hyvin!)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kuulumiset pikana.

Kyl on kuulkaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisannut niin, ettei millään kerkee kaikkee kirjata!!! Mä oon purru yhtä tätiä käteen. Mut on se jo antanu anteeks.  Mä oon loukannu jalkani oven ja rappuritilän väliin niin, että tuli haava, johon laitettiin yks tikki. Pönttö piti olla päässä 10 päivää ja sit ois ollu tikin poisto. Pöntöstä huolimatta poistin tikin itse kahen päivän päästä. Sitte laitettiin isompi pönttö, mutta kyllä mä opin venymään niin, että pääsin haavaa nuolemaan. Onneks se kuitenkin parani. Asiakkaiden haukkumista mä olen jatkanu ponnekkaasti - vain jonkun asiakkaan jätän haukkumatta. Nyt mulla on porttikielto Emännän töihin vähän aikaa, että Emäntä saa aikaa rauhottua ;) Kaks kertaa oon taas ollu mahtavalla ripulilla. Ekaks vaan ihan yllättäen, ku ei tiedetä, söinks mä ulkona jotain epämääräistä vai oonko vain nuollu maastoa, haistellessani. Toka kerta ei tullu kotiväelle yllätyksenä: Vetäsin salaa napaani ison annoksen karjalanpaistia. Kyllä sillon Emäntä jo etukäteen varautui yölliseen ripulipaskomiseen. Ja juu, kyllä se lehmänläjä läsähti keskelle olkkarin mattoa. Kolmen maissa yöllä Emäntä siivoili...

Saa nähdä, mitä mä seuraavaksi keksin.
t: Fiksu, The katastrooffi

maanantai 13. lokakuuta 2014

Rallytokoa

Emäntä oli uhannut, että jos mä nyt en kuuntele sitä yhtään, ni se ei enää vie mua rallytokoon. Kaks edellistä kertaa nimittäin en kuunnellut, vaan haistelin vain hallin lattiaa. Emäntä sai raahata mua hihnassa perässä, enkä tehnyt yhtään mitään muuta kuin lattian nuuskimista. Mutta tällä kertaa mä vähän terästäydyin: siihen kyllä taisi auttaa Emännän tarjoamat paremmat namit - ne tosiaan haisi paremmalle kuin lattia!!! Ihan ilosesti välillä vähän kuuntelin ohjeita ja teinkin juttuja aika reippaasti, mutta ihan väärissä asennoissa. Se ei silti paljoa haitannu, ku oli kuitenkin semmosta innokasta meininkiä. Olin niin innokas, että ku piti tehdä 270 asteen käännös, ni mähän tein silmänräpäyksessä 630 asteen käännöksen. Mulla tota vauhtia piisaa! Kyl Emäntä nyt lupas, että jatketaan kuin jatketaankin rallytokoa. Vaikka en kyl ens sunnuntain tunnille pääsekään kun on silloin muuta ohjelmaa.

Terv. Fiksu, The Vauhtihirmu

tiistai 7. lokakuuta 2014

Häirikkö.

Must on kehittyny kauhee häirikkö ja nyt mua yritetään panna ruotuun. Emäntä ei tykkää, että mä haukun kaikki asiakkaat niin perinpohjasesti!!! Eiks koiran muka pidä haukkua, häh? No, nyt oon vähä iteki alkanu aavistella, että ehkä siit VOIS olla vähä hyötyy, jos en niin haukkuis. Oon nääs huomannu, että JOS olen hiljaa asiakkaan tullessa, alkaa sataa NAMIA aika mahtavasti ja se on siinä ja siinä, kumpi on kivempaa, haukkuminen vai namin syönti. JOSKUS keskitynkin sit vain nameihin ja jätän haukkumiset sikseen. Mutta kyllä useimmiten viel on pakko haukkua! Tosin Emännän ilme on kauheen murhaava silloin  :(

Katotaan, jos se keksis viel parempia herkkuja...

t: Fiksu, The Räxy

torstai 18. syyskuuta 2014

Uusi tuttavuus

Kattokaa, ku pieni pentu!!! Se on vasta 9 viikkoa vanha. (Mä iso poika oon jo 1 v ja 1 kk!) Tää on mun uus kaveri Vipi (en kyl muistanu kysyä, onko nimen kirjotusasu oikein, mutta lausutaan ainakin noin.) Sanomattakin on varmaan selvää, että Vipi on valkoinen paimenkoira. 

Se valkoisuus kyllä vähä likaantu, ku Vipi pikkusen ujosteli mua ja ryömi auton alle turvaan. Voi voi, kylpyynhän se tuosta joutuu ;)

Arvatkaa missä mä makaan? Arvatkaa saisko tässä maata? No, kyllä kai saa, ku kerran Emäntä kaivoi ihan kännykän esiin kuvatakseen mun unia. Nii, mä makaan Emännän kampauspöydällä!!! Mitäs on laittanu päiväpeiton siihen??? (Emäntä vastais, että siks, ettei vekkuli villakoira repis sitä peittoa rikki. Miten niin repis.....???)

lauantai 30. elokuuta 2014

Töitä ja leikkiä.

Kesän aikana on tullu puuhasteltua kaikenlaista:
Tässä ollaan mökillä Laihialla ja mä autan Emäntää siivoomisessa. Tän kukka-asetelman mä ensin pilkoin pikkupaloiks, ni Emännän oli sit helppo lakaista koko hoito roskikseen :)

Tässä ollaan ihan normilenkillä. Mä siirrän aina tielläolevat risut uuteen paikkaan. 

Meillä on Noelin kanssa yhteiset leikit. Kummallakin on kivaa!

Ja täs on mun paras karvakaveri, Tuisku. Sen kans oon saanu leikkiä tänä kesänä monta kertaa.


perjantai 29. elokuuta 2014

Jarruhihna

Voi, kyl tää koiran elämä on kurjaa: Aatelkaa, ku mä oisin saanu pupupaistia, mut toi hemmetin jarruhihna oli Emännän kynsissä, eikä se hittolainen päästäny irti!!!! Pikku pupu lähti livohkaan ihan mun nenän edestä. Mä säntäsin salamana perään ja METRIN pääsin. Sitte se jarruhihna "kuristi". Vedin mä siitä huolimatta koko loppulenkin ihan pää punasena - mutta pupuhan oli jo menny menojaan.

t. Fiksu, The Jänisjahtaaja

tiistai 12. elokuuta 2014

Kesätouhuja

Ensin me veneiltiin saareen. Ei mua pelottanu yhtään (toisin kuin Emäntää, joka oli ihan kankeena). Mä nautin venekyydistä ja ihailin laineita.  Pidin tassut veneen laidalla ja annoin tuulen ja pärskeiden hulmutella korvia. Hienoo!

Sitte mä pääsin uimaan! Jipii! Kivikkoisen rannan takia mut piti pitää hihnassa, etten vahingossa satuttanu jalkoja, mutta muuten olin kyllä innokas uimaan. Ja yhdestä kohtaa pääsin hyppäämään veteen, ku Emäntä ohjas oikeaan kohtaan. Kyllä virkisti! Ja turkki meni kiharaan, ku eihän me mökillä viittitty föönailla.
RUOKAVALIO

Nii, mullahan oli se kakkaongelma, mikä oli ongelma vain Emännän mielestä, ei mun. Mulla oli kakka ollu aika löysää pitkän aikaa ja pari kertaa ihan oikea ripuli. Emäntä alkoi sit huolestua ja kiikutti mut eläinlääkäriin. Olivat Emännän kanssa yhtämieltä siitä, että mahaongelmat saattavat johtua siitä, että mulla on taipumus syödä kaikki, mikä vastaan tulee (ja mitä Emäntä ei ehdi napata pois mun suusta!) Parasta herkkua on kissanpaska, mutta hyvin menee myös hiiren- ja sammakonraadot ja ruohotupsut, puukapulat ja linnun luurangot. Nam! Lääkäri määräs mulle sit 20 päiväksi lääkettä ja pariksi kolmeksi kuukaudeksi ruuansulatusta tasaavan dieetin, jonka aikana mulle saa antaa vain vettä. Pöh! Onneks kukaan ei maininnu, että en sais itte ottaa mitään. Niinpä täs yhtenä päivänä otin kermaleivoksen! Hä-hää, Isäntä ei ollu oikein huolellinen pöydän tyhjentämisen kanssa ;)  No, Emäntä tietysti sanoi Isännälle pari valittua sanaa - ja tarkkaili haukan silmillä mun seuraavia kakkimisia. Mut ähäkutti, kaikki kakat oli tasasen normaalin pehmosia pötköjä, joten Emäntä sai rauhan! (Vaikka kyl se mielellään odottelee semmosia kovia pötkylöitä, mutta nää pötkön malliset pehmosetkin riittää, kuhan ei mee ihan lehmänsonnaks.)

SYDÄMENTYKYTYSTÄ

-Emännällä - ei mulla! Kävi niin, että yhtenä päivänä Emäntä touhus jotain keittiössä ja Isäntä katteli telkkaria olkkarissa. Yhtäkkiä Emäntä alkoi epäillä jotain ku mä en hyörinykään jaloissa. Se vilkas olkkarin läpi makkariin ja siellähän mä puuhasin jotakin sängyn päällä. Rapistelin ja kolistelin. Emäntää alkoi kiinnostaa, mitä mä touhusin. Se lähti tulemaan ja ku se pääsi olkkarin puolelle, alkoi ne sydämen tykytykset. Se näki matolla hirveesti niitä mun lääketabletteja, joita se eläinlääkäri määräs. Se kiljui ja juoksi mun luo ja näki lisää niitä tabletteja, joita mä olin kylväny päiväpeitolle. Se huusi Isännälle, että "tuu ottamaan Fiksulta pois tablettipurkki", mä lasken nää tabletit. Onni onnettomuudessa oli, että ne tabletit on niin hiton pahoja, että luku täsmäs sillain, että yhtään en ollu syöny. Mä vaan leikin sen kolisevan purkin kanssa!!! Tabletithan Emäntä lykkää kurkkuun niin että mun on pakko niellä. Enkä mä sitä edes vastusta, mutta älköön luulkokaan, että mä oma-alotteisesti niitä söisin. Ja nythän ne onkin visusti säilötty kaappiin, etten mä saa edes purkilla leikkiä! PÖH!!!

HÄMÄYSTÄ

Mä osaan hyvin juksata Emäntää. Kas kun se oli tuolta pihalta tulossa sisään ja mä makasin ikkunan lähellä lieden päällä. Ni ku se ehti sisäovelle asti eteisen läpi, ni mä tulinkin ihan unenpöpperöisenä olkkarin suunnasta ja näytin ihan vastaheränneeltä ja sen näköiseltä, että "ohhoijaa, miks tulit mut herättämään, ku mä sain olkkarin matolla niin hyvät unet!"

Näin meillä!

terv. Fiksu, viekas kuin kettu!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Oih, ku sä oot nätti!

Tuon lauseen kuulin taas tänään aamulenkillä. Ja eilen kaks kertaa töissä. Ja edellispäivänä...
NIIN ETTÄ TÄYTYY KAI SIIHEN USKOA ;)
Vaikka ihan oma itteni mä vaan oon, harmaa, pikkunen villakoira.

Mulla on ollu kakkaongelmia - ei omasta mielestä, mutta Emännän! - ja niistä mä kerron, kunhan toi Emäntä vaan ehtii. Se on niiiiiiin kiireinen, ku meijän täytyy käydä Maila-mummoo moikkaamassa usein, ku sillä on uus olkanivel. Ja muut "vapaa-ajat" tuppaa nyt menemään marjapuskassa. Tai sit vaan ollaan läkähdyksissä tämän helteen kanssa!!!

t: Fiksu, se nätti!

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Uusi pisukäyttäytyminen.

Heh-heh!
Mä oon ruvennu hauskuuttamaan Emäntää kus pissaamalla uudella tavalla. Noh, nostan tietty jalkaa ja kusasen. Mut sen jälkeen sitte potkin takajaloilla joka ilmansuuntaan ja murisen ponnekkaasti. Ja kruunaan touhun sitte ravistelemalla itteni perusteellisesti kuononpäästä hännänpäähän asti. Ja Emäntä nauraa kippurassa.
Joskus teen myös semmosen pissatempun, että nostankin yhtaikaa MOLEMMAT takajalat. -Silloinkin Emäntä nauraa kippurassa - (varsinkin jos olen vähällä menettää tasapainoni ja kuperkeikka on lähellä!!!)

Kissaterapiaa
Emännällä on lomahoidossa Piukkis-kissa. Se asustaa meillä yläkerrassa. Tänään Emäntä sitten päätti, että mäkin saisin tutustua Piukkikseen, koska Piukkis on Tuiskun "veli", joten on tottunu kyl koiraan. Eikä muakaan pelänny. Mä kyl pikkasen olin varuillani, mutta Emännän syöttämät namit kiinnosti mua kyl niin paljon, etten oikeen ensin meinannu tajutakaan koko kollia. Mut kyl mä sitte menin sitä haistelemaan ihan nenät vastakkain ja se meni hyvin aika pitkään. Sit mä innostuin vähä liikaa, joten Piukkis sylkäs ja mä pelästyin. Vähä. Piukkis ei enää must oikeen tykänny, joten Emäntä veti mut pois huoneesta. Saan kyl myöhemmin mennä uudelleen moikkaamaan...;)

Punkki
Pitihän muhunkin sit yhen punkin kiinnittyä. Mulla ei ole mitään punkkipantoja tai muitakaan taikoja, ku ei punkkeja tähän mennessä ole näkyny. Mut toissapäivänä semmonen sit oli iskeny mun kaulaan. Emäntä ensin luuli, että se tarvii Isännän apua punkin poistoon, mutta kyllähän me sitte siitä selvittiinkin ihan kahestaan. Mä olin ihan kiltisti pää Emännän kainalossa ja Emännän käsi mun kuonon ympärillä. Toisessa kädessä Emännällä lankapihdit (jotka on ihan hyvät myös punkinpoistoon), joilla se sai punkin kierrettyä irti niin että napsahti vain ;)  Nyt "ootellaan" tuleeko niitä lisää ja jos tulee, niin mietitään, pitäskö oikeesti ruveta harkitsemaan jotain "myrkkyä".

Helleherkkyys
Mä en kestä hellettä. Mut se on vaan hyvä, koska Emäntäkään ei kestä. Mutta mä oon kyl Emännän ihmetykseks vähän liiankin herkkä. Jos on kova helle, mulle riittää jo viidenkymmenen metrin lenkki ja jos siihen matkalle osuu puun varjo, ni mä lösähdän siihen X-asentoon enkä halua liikkua mihinkään. Siitä huolimatta mä en yleensä kauheesti halua vettä! Nyt Emäntä on kyselly mulle semmosta viilentävää helleliiviä, jota mainostetaan. Mutta Mustissa ja Mirrissä oli vain yks semmonen, joku XL-koko. Ei käy mulle! Ootellaan pienempää.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Vierailuja.

JUHANNUKSEN VIETTOA

Pääsin juhannuksena taas mökille ja siellä sain olla vapaana kuin taivaan lintu. Vaikka kyllä mua joku aina syrjäsilmällä vähän vahti, että pysyn sentään lähettyvillä. Ja pysyinhän mä! Yhden kerran sain Emännän kauhun partaalle, ku se huomas, että mä söin linnun luurankoa. Mutta minkäs se mahtoi; enkai mä sitä herkkua sille luovuttanu, vaikka se yritti. Söin sen! (Siis sen linnun - en Emäntää!) Ja ihan turhaan Emäntä kauhisteli: ei siitä mulle mitään seurauksia tullut.

Juhannuspäivänä mä jäin jopa (kiltisti) yksin sinne mökille. Isäntä ja Emäntä kävi fillaroimassa ja olivat 2 tuntia poissa. Mä otin sillä aikaa päikkärit, enkä yhtään haukkunu. Kai. Ainakin kömmin unisena alas sängystä, ku ne tuli lenkiltä.

MILLILLÄ KYLÄSSÄ

Toissapäivänä pääsin pitkästä aikaa Millin luokse kylään. Joku varmaan muistaakin, että Milli on semmonen tosisöpöläinen vitivalkoinen japaninpystykorva. Me juostiin sen kans kilpaa ihan sikana ja mähän oon jo melkein samankokonen ku Milli, joten se ei enää saanu mua kiinni, niinku joskus ku mä olin viel vauva. Välillä mentiin sisälle rynttäämään matot ja vähän kyl sit aikamme kuluks irvisteltiinkin toisillemme - mut sit taas leikittiin juoksuleikkejä. Mä kyl yritin Milliä komentaa haukkumalla, mutta se ei mun haukkua uskonu - joten mä haukuin lisää. Emännät laitto sit Millin pihalle, ni oli vähän aikaa hiljasta :)  Lopuks viel juostiin pihalla niin että ku mä tulin kotiin, mä köllähdin suoraan yöunille - en yhtään jaksanu riehua enää!

Ja arvatkaas, mitä mä kuulin! Mä joudun/pääsen lauantaina HOITOON. Koskaan en ole vielä ollut vieraassa paikassa hoidossa. Joskus, ku isäntäväki on ollu reissussa, mä oon ollu vain kotona ja Omat Tutut on käyny mun kans välillä leikkimässä ja ulkoiluttamassa.  Nyt isäntäväki joutuu olemaan lauantaipäivän reissussa ja Omat Tutut on myös reissussa, joten mut viedään hoitoon. Mutta ei se haittaa: mä nimittäin pääsen TAAS Millin luokse!!! Joten eihän se niin vieras paikka olekaan, koska just äsken siellä kävin. Oikein innolla odotan sitä, vaikka Emäntä pelkää, että mun tulee ikävä sitä. Muttei kyl varmaan niin ikävä, ku Emännällä on mua!!! (Vinkuukohan se Emäntä siel reissussa ikäväänsä???)

Terv. Fiksu, The Vauhtiveikko


perjantai 13. kesäkuuta 2014

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kiirusta pukkaa.

Ei kyl mulla, mut Emännällä! Tulee välillä tämmönen pidempi tauko päivittämisessä.

Mut kyl me ehdittiin mökille Laihialle reilu viikko sitten. Se oli mun eka mökkireissu ja pääsin tutustumaan ympäristöön. Ensin meinasin karata liian pitkälle, mutta aika pian opin, missä rajoissa pitää pysytellä. Kiva, ku siel saa olla vapaana koko ajan (kuhan vaan muistan, että kuusikujaa pitkin EI SAA mennä tielle asti!)

Sain olla paljon kopassa! Mähän tykkään matkustaa kopassa, mutta Emäntä oli kyl ihmeissään, ku Laihialta lähdettiin sunnuntaina puoliltapäivin ja matkalla poikettiin valmistujaisjuhlakahville Kauhajoelle ja kotona oltiin yhdeksän maissa ja mä olin koko ajan kopassa (paitsi ne viis ulkoilukertaa, jolloin Emäntä mua kävelytti) JA SILTI MÄ MYÖS KOTONA HALUSIN NUKKUA YÖNI KOPASSA. Ei siinä mun mielestä ole mitään ihmettelemistä, koppa on turvallinen paikka :)

Eilen olin taas rallytoko-tunnilla. Mä osasin paremmin ku Emäntä: se höhlä komensi mut yhdellä kyltillä "maahan", vaikka siinä piti ensin istua. Ja mähän istuin! Eli mä osaan lukea kyltit paremmin kuin Emäntä!!!
Kyl se Emäntä muuten aika hyvin toimi ;)

Mut nyt meijän täytyy taas mennä ompeluhommiin. Pakkohan tota Emäntää on auttaa...

Tässähän mä reippaasti auttelen Emäntää ompeluhommissa.

Laihian mökillä tutustuin ympäristöön tarkasti.

Tässä mä salaa (huomaatteks?) kuuntelen, ku pojat laulaa mummulle (=Emännälle)
Terv. Fiksu, The Salakoira

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Sitä ollaan niin kilttiä poikaa!!!

Nii-i, en mä kokoajan tee pahaa. Nyttemmin mä oon armahtanu Emäntää sillai, että lenkillä hyppään aina (kuivaan) ojaan kakalle. Ei tartte Emännän kanniskella kakkapussia kilometrikaupalla. Kovasti saan kehuja! Siks nyt useimmiten lähetäänkin lenkille siihen suuntaan, missä on se oja. Toiseen suuntaan mennessä ei ole ojaa, joten se hätä yllättää aina naapurin tontin kohdalla - ja siitä Emäntä ottaa kakit mukaan ja joutuu niitä kantamaan koko loppumatkan. On joskus käyty takasin kotiroskiksellakin ja vasta sit alotettu lenkki uudelleen ;)

Mä oon kyllä muutenkin osottanu kiltteyttäni, mutta justiin nyt en muista, että miten!

Tännehän mä en ole viel muistanu kertookaan, kuinka mä tuppasin makoilemaan keittiön lieden päällä. Ekalla kerralla jäin kiinni itse teossa, ku Emäntä tuli sisään ja yllätti mut nukkumasta hellalla. Aikamoisella höökällä mut siitä häädettiin ;)  Tokalla kerralla Emäntä ei mun makoilua nähny, mutta hirvee hiekkakasa hellalla paljasti että siin oli joku maannu!!!  No, nykyään mua vahditaan niin, että jos mä käännän päätänikin vaan liettä kohti, ni heti tulee kielto. (Mun mielestä siinä ois ihan kiva nukkua, sehän on induktioliesi, eikä se lämpene vahingossakaan, koska eihän mussa ole magneettia!!!!!!!!!!!)

Ai niin, siitä kiltteydestä. Nythän mä oon jo monta iltaa ollu ihan kokonaan repimättä tyynyliinoja ja lakanoita, ku nyt on niin kuumat helteet, että mä en JAKSA!!! Läsäytän vaan luuni X-asentoon lattialle heti, ku oon iltatikun järsiny. En jaksa ees pompata iltapusua antamaan!

Terv. Fiksu

lauantai 17. toukokuuta 2014

Namien katoamistemppu.

Emäntä osti eilen neljä pussillista ihania nameja Mustista ja Mirristä ja tyhjensi yhden pussin takkiensa taskuihin, että voi mua sit kätevästi kouluttaa. Loput pussit se jätti "piiloon" kahvin- ja vedenkeittimen taakse keittiön työpöydälle. Tänään se sit oli ompelemassa koko aamun ja mä yksin kotona. Ja niin siinä oli käyny, että ku Emäntä tuli sisälle, ni kappas: yks namipussi olikin lattialla ihan typötyhjänä ja pussin palaset vaan silppuna. MIHINKÄHÄN ne namit sillain katos????????

maanantai 5. toukokuuta 2014

Touhotusta.

Mäpä sain todistuksen rallytokon alkeiskurssista. En jääny luokalle! Ja viikon päästä alkaa sit jatkokurssi.

Kotona mä oon taas kunnostautunu. (Emännän mielestä vähän kyseenalaisesti.) Oon meinaan salaa käyny keittiön työpöydällä. Ensin söin koulutusnamikupin tyhjäksi - ja Emäntä luuli, että Johanna tai joku muu on mua kouluttanu. Mut sit se havaitsi auringonvalossa pienet tassunjäljet pöydän pinnassa, joten mun salaisuus paljastui (koska ei meil asu ketään muuta pikkutassuista otusta ku mä). Ja seuraavalla kerralla kävin hakemassa sieltä pöydältä pullan! Se taas paljastu siitä, ku mä pyörittelin sitä pullaa pitkin lattiaa - enkä antanu ihmisten tulla lähelle. Emäntä kyl yritti mult napata sen pullan (vaikkei se itte ees syö sellasta!). No, kyl mä sit suostuin vaihtamaan sen kämäsen pullan ihanaan lihapasteijaan ;)

Lenkeillä mä oon ruvennu naurattamaan Emäntää. Vaik emmä kyl tiedä, mitä nauramista siinä on, ku jalannoston jälkeen hirveesti pöllytän takajaloilla potkien hiekkaa tai kuivaa ruohoa ympäriinsä. Aina se kumminkin nauraa sille touhulle.

Lenkeillä oon myös ruvennu syömään ruohoa. Emäntä ei siitä tykkää, mutta antaa se mun joskus syödä rauhassa, ku se on jostain lukenu, ettei se ainakaan ole vaarallista. Vappuna vetäsin naamaani liköörikonvehteja. Siitä Emäntä oli enemmän huolissaan, mutta ei mulle mitenkään käyny. Enkä mä loppujen lopuksi ehtiny niitä syödä kuin korkeintaan kaksi. Ja ne likööritkin meni sivu suun, sohvalle :(

Nyt olis taas (kolmannen) aamulenkin aika - jos tonne räntäsateeseen viittis mennä. Emäntä on menossa pikkupoikaa hoitamaan, joten se lenkittää mut varmuuden vuoksi, vaikkei tarttiskaan. Mut ku ei tiedä, kauanko joudun olemaan yksikseni.

Terv. Fiksu, The Touho

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Koiruuksia.

Mäpäs olen löytäny maailman parhaan nukkumis/tähystyspaikan. Mut mä en saa olla siinä rauhassa :(   Aina, ku Emännän silmä huomaa, se komentaa mut pois!!! Miks ihmeessä mä en sais maata makkarin kampauspöydällä???

Mä oon myös keksiny kivan leikin. Mut sekin päättyy aina tyhmästi. Mä nimittäin tykkään hirveesti riehua/pyöriä/hyppiä/pureskella hihnassa, ku ollaan lenkillä. Aluks Emäntä ei siihen kiinnittäny edes huomiota, mutta sitten se hermostu, ku sen omastakaan kävelystä ei tullu enää mitään, ku mä väkkäröin siinä hihnassa. No, niinpä se nyt HETI, ku mul rupeis olemaan kivaa, astuu sen hihnan päälle niin, että mä en saa päätä liikutettua - ja seisoo siinä ja ihailee maisemia. Sit jatketaan matkaa. Paitsi jos mä viel yritän väkkäröidä, ni taas Emäntä alkaa ihailla maisemia mun hihnan päällä. Kyl mä nyt oon jo oppinu, etten juurikaan edes aloita sitä riehumista. No, onneks mä kuitenkin pääsen joka päivä irtolenkillekin lähimetikössä, ni saan purkaa ylimäärästä energiaa ihan niin paljon kuin kintuista lähtee. Emäntä vaan läähättää perässä, ku maastossa on paksua sammalta, joka hidastaa köntyksen kulkua. Mä kyl minuutin välein käyn hakemassa Emännältä namipalan :)

Rallytokossa tehtiin eka rata. Ei se menny niinku Strömsöössä! Mä söss---eiku Emäntä sössi aika pahasti. Ja mä olin ihan kiihdyksissä, ku aluks Emäntä meni yksin sen radan ja jätti mut AINAKIN VIIDEN metrin päähän!!! Mähän huusin ja kiljuin sen perään ihan pää punasena ja kiihdyin sitte niin, etten kauheesti jaksanu niillä kylteillä keskittyä. Mut JOS mä jonkun kyltin kohdalla vähän keskityin, ni sehän meni hyvin sit. Mut pääosin ei! Mut Emännän vika sekin oli, ku ei se aina heti muistanu mitä piti tehdä, ni mä tein sit ihan omat kuviot.

Tänään on mehtälenkura viel tekemättä, taidankin ehdottaa Emännälle...

Terv. Fiksu, The Väkkärä

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäisherkkua.

Tiiättekö, mitä pääsiäisenä pitää syödä? No, mämmiä, tietty!!! Mutta meillä onkin Emännän kans uus herkku: Kinuskikaakaokerrosmämmi! Ku Emäntä sitä syö, mä istun vieressä -kiltisti- ja ooo-ooo-ooo-tan, että se sais sen purkin sen verran tyhjäks, että mä saan sitte loput. Kauheen vähä se sinne jättää, mutta on se nii-iin herkkua, että kyllä sitä jaksaa oottaa. Mut nyt on pääsiäinen loppu - ja mämmikin loppu - joten on porhallettava (ompelu)hommiin. Moikka! t: Fiksu, The Mämmikoira.

Herkkua!
PS. Arvatkaa, makasko Emäntä mahallaan lattialla, ku otti tätä kuvaa ;)

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Siistiytymispäivä.

Aamulla Emäntä pesi ja föönas mut ja tämmönen uuniluuta mä sit olen.

Sitten Arja trimmas mut ja nythän olenkin ihan fiksun näkönen ;)


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Mitä eroa on hiirellä ja pentukoiralla?

Emännän mielestä hiirellä ja pentukoiralla ei ole mitään eroa. Ihan samanlaisia pikkureikiä kumpikin saa aikaan liinavaatteisiin, mattoihin, päiväpeittoihin, tyynyihin ja pehmoleluihin. Enhän mä tietenkään niitä sais pureskella, mutta kun se on niin kivaa!!! Harmi vaan ku meijän huushollista on nuo melkein kaikki jo piilotettu mun näköpiiristä. Petivaatteita ei sentään voi viedä kokonaan pois, joten ainakin pussilakanoiden rei'itys onnistuu kivasti! Muutama mattokin on vielä lattialla, (koska muuten huushollissa kaikuis), mutta niissäkin on mun hampaisiin sopivia "nystyröitä". Enhän mä TIETENKÄÄN yksinollessani niitä pureskele vaan ainoastaan sillon, kun on joku kotiväestä paikalla - koska se pureskelu herättää aina vipinää! Emäntä YRITTÄÄ joskus olla huomioimatta mun jyrsimistä, mutta ei sen hermo kovin kauaa kestä - ja sit se HUOMAA mut!!!

Sain yhden uuden lelun eräänä päivänä. Vajaassa viidessä minuutissa olin irrottanu sieltä sisältä sen vinku-osan. Se lelu joutui heti roskiin!

Ulkoilu on menny aika haastavaks, ku must on taas tullu tämmönen uuniluuta. Metsälenkin jälkeen on aina hirvee puuha, että saa karvoista irti kaikki risut ja oksat ja neulaset ja ruohot ja kaikki muutkin roskat. Vaikka mut ois miten hyvin harjattu, ni kaikki irtonainen tarttuu silti kiinni. Mut asia kyl korjaantuu ens viikolla, ku pääsen trimmaukseen. Parturiaika kyl tilattiin siks ku mun piti mennä Tuiskun kaa kaverikuvaukseen oikein valokuvaamoon. Mut se kuvaus nyt sit siirtyykin, ku Tuisku meneekin leikkaukseen (siltä leikataan jotain muuta ku karvat!!!) ja se onkin sitten pönttö päässä, joten ei viittitäkään mennä semmosena viralliseen valokuvaan.

Mullapa on MIEHEKÄS haukkuääni. Töissä käy välillä niin, ettei Emännän asiakkaat uskalla tulla ovesta sisään, ku kuulee mun haukun. (Mitäs koputtavat oveen! Ovikellokin olis ja sitä mä en niin hauku!) Kyllähän ne sit aina nauraa, ku ne näkee mut. Että tämmönen kirppu se vaan on, mikä haukkuu ;)

Terv. Fikus, ha-ha, eiku Fiksu

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Koulussa taas.

Mäpäs alotin taas kouluhommat. Emäntä vei mut rallytoko-kurssille. Siel oon mä ja kaks muuta koiraa. Ne on pikkasen isompia kuin mä, varsinkin se leonberginkoira! Mutta ei se haittaa, samalla viivallahan me ollaan, ku kaikki alottaa rallytokoilun ihan alusta. Kaikkihan me jo osataan istua ja mennä maahan. Nyt opeteltiin lisäksi sivulle-käskyä (kahdella tavalla), mutta mä oon vähän häslä, enkä mee kovin hyvin (paitsi joskus sattumalta). Mut vikahan ei oo mussa vaan Emännässä - sehän se on se häslä! Ja opeteltiin myös maahan menoa liikkeestä. Hassua! Ja istumista Emännän edessä naama Emäntään päin. Ja sit piti istua paikallaan ja Emäntä käveli mun ympäri. Yhden kerran mä annoin sen mennä, muina kertoina mä kääntyilin sen mukana. Kyllä toi koulunkäynti on aika väsyttävää puuhaa. En jaksanu kotona enää tehdä juuri mitään. Senverran kuitenkin terästäydyin, että ku Emäntä jätti käsityönsä yhden kerran pöydälle (eikä ottanu sitä mukaan vessaan, niinku yleensä) ni mä hampsasin sen lankakerän suuhuni ja annoin sille kyytiä makkarista olkkariin. Kivasti se kerä purkaantu, mutta pahus vieköön, ku ei puikko irronnu neuleesta.  Sain kyllä kerän niin sotkuun, että kaamean kiljumisen jälkeen Emännällä meni melkein tunti, kun se selvitti sitä lankaa. Se ei kyllä päästäny mua lähellekään sitä hommaa vaan otti koko käsityöpuuhan mukaansa työhuoneeseensa, joka on ainakin viidenkymmenen metrin päässä kotoa. Jätti mut tupaan!!! Noh, mähän menin sit nukkumaan ja käväsin sitte vaan iltalenkillä, ku Emäntä oli rauhottunu ja tuli lenkittämään. Ja sit taas nukkumaan. Ja nukuin sikeesti aamulenkkiin asti. Ja lenkin jälkeen taas nukkumaan! Kyllä niiiiiiiin ramasee toi opiskelu!

Terv. Fiksu, The Lankavahti

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Aamupuuhat

Aamut on siitä mukavia, ku aamulenkin jälkeen voi pomppasta sänkyyn ja reuhtoa Emännän yöpaitaa. Se onkin ainut vaate, mitä multa ei heti viedä pois. (Emäntä on vissiin kyllästynyt yöpaitaansa ja toivoo salaa, että se vähän menis rikki, että sais uuden!) Kotiväen ollessa aamukahvilla, mä myllään ensin yöpaidan kanssa ja sitten mä nukahdan viel nokosille, ku petaan sen yöpaidan sopivaksi nukkuma-alustaksi.

Mä vetelen tätä yöpaitaa pitkin sänkyä.

Joskus raahaan koko paidan lattiallekin asti, mutta useimmiten petaan siitä itselleni makuualustan.
Terv. Fiksu

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Sisar hento valkoinen - eiku veli ponteva harmaa!

Nonni, jouduin sitte sisar hento valkoiseksi veli ponteva harmaaksi. Emäntä tuli hirrrveen hirrrveen hirrrveen pipiksi viikko sitten ja pysyi pehkuissa kaks päivää putkeen. Se vaan niisti ja niisti ja niisti. Mikäs siinä munkaan auttoi muutaku hoivata! Suostuin jopa nukkumaan sängyssä päivät - mutta yöllä kyllä tahon olla lattialla. Emäntä kyl yritti mua käyttää vähän pissalenkeilläkin, mut oli ne lenkit niin lyhyitä, ettei isompi hätä irronnut. Niinpä hoidin kakka-asiat sit ihan ominpäin sisällä, enkä viittiny Emäntää turhaan vaivata ;)  No, paranihan se Emännyys siitä sitten ja päästiin taas normaaleihin rutiineihin.

Nyt mua on hiostettu uudella oppiaineella. Mun pitäs erottaa kumpi on pallo ja kumpi on ankka. Ei mene viel ihan putkeen. Mitä välii sil on kumpi on kumpi?

t. Fiksu - The Kakkamestari!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Avuliaisuuttani ei arvosteta.

Yritin auttaa Emäntää taas sen neuletöissä enkä ymmärrä miks se hyökkäs mun kimppuun kuin hyeena!!! Äimistyneenä irrotinkin hampaani lankakerästä, mutta olinhan mä sen jo ehtinyt saadakin haluamaani muotoon.  Emäntä kuului huokaavan syvään ja sanovan, että onneks ei lähteny puikko irti.  Ehkä onnistun paremmin seuraavalla kerralla ;)

Mulla kävi taas viikonloppuna ihana Tuisku-kaveri kylässä. Oli tosikivaa. Käytiin lenkurallakin ja oltiin tullessa niin kurassa (ei onneks kuralla), että molemmat päästiin suihkuun.

Tämmönenkin kaveri mulla on jokapäiväisenä vieraana.  En jaksa sille enää räksyttää, ku ei se oo siitä moksiskaan.  Emäntä vain vähän motkottaa, ku ikkuna on aina ihan kuolassa.

Viikonloppuna leikittiin myös poikien kanssa hiekkalaatikolla, mikä ei tietysti yleensä kuulu maaliskuun ekan päivän  ohjelmaan, mutta tämä talvi onkin ollut otollinen hiekkalaatikkoleikeille.

Auttelen vähän Lukasta hiekkakakkujen tekemisessä.  Luksulle kyllä apu kelpaa, mut Emännälle ei ;)
Terv. Fiksu

PS:

Ei Emäntä mua tästäkään kiitelly!!! No, ei tosin moittinutkaan, ku tajus itekin, että lankakerille on keksittävä VIELÄKIN PAREMPI säilytyspaikka. Hä-hääääää!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kiipelissä

Voi rähmä, mitä tapahtui! Jäin pahasti kiipeliin!!! Mulla oli panta kaulassa tuvassa ja Emäntä kävi laittamassa koneellisen pyykkiä narulle alakerrassa. Sillä välin mä olin taiteillut oman etukäpäläni läpi siitä kaulapannasta, joten se panta kiristi aika ilkeesti niskaa kun se meni tiukasti mun niskan yli kainaloon. Jouduin seisomaan kolmella jalalla ja oli aika tukala olo :(      Onneks Emäntä huomas tilanteen nopsasti (enkä ollut yksin kotona! Tosin: yleensä, jos mut on jätetty yksin kotiin, on panta jätetty kokonaan pois kaulasta - ja tästä lähtien mulle EI IKINÄ jätetä pantaa kaulaan lenkin jälkeen!) No, Emäntä yritti ensin taivuttaa mun kyynärpäätä takaisin sen pannan läpi, mutta kyllä se oli mahdoton tehtävä. Niinpä huudettiin Isäntä apuun tuomaan Emännälle sakset. Ja jollain ihme konstilla Emäntä sai ne sakset kuitenkin mahtumaan mun niskan ja pannan väliin, että sai pannan poikki - ja mä pääsin pälkähästä!!!  Nyt käytetään lenkillä sit valjaita, jotka riisutaan heti sisälle tultua. Ja tuon katkaistun pannan Emäntä kyllä saa korjattua ja sitä voi sitten vielä käyttää, mutta vain lenkillä.

Tässä se kovan onnen kaulapanta.


Terv. Fiksu (ko?)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Sukukokous

Mepäs pidettiinkin sukukokous eilen Elsan luona Järvenpäässä. Tapasin nyt ekan kerran veljeni Tenhon sen jälkeen kun meidät oli erotettu lapsuuskodistamme. Ollaan nyt puolivuotiaita ja olipas tosi mukava tavata! "Pikkusisko" Elsa on kevyt kuin perhonen meihin jässiköihin verrattuna. "Isoveli" Tenho taas oli todella minuakin isompi. Todettiin, että Elsa painaa 5 kg, minä 6 kg ja Tenho 7 kg. Tenholla oli turkkikin jo karkeampi, kun meillä kahdella oli vielä pehmoinen pentuvilla ;) Ja Tenho oli jo harmaantunut enemmän kuin me pienemmät.

Mites meijän leikit sujui? No, mähän pyrin koko ajan näykkimään Elsaa - mutta kyllä silläkin välillä paloi päreet ja se hikeenty muhun. Tenho yritti rauhallisena poikana vähän tulla mun ja Elsan väliin ja selvästi puolusti Elsaa. Teutaroitiin pihalla märässä lumessa ihan ittemme väsyksiin. Elsa oli litimärkä, ku sitä eniten pyöriteltiin lumessa ;)

Ihmiset yritti ottaa meistä valokuvia. Voitte uskoo, ettei meitä ollu helppo saada kaikkia yhtaikaa samaan kuvaan. Vauhti oli kuvaajille ylivoimainen. Meidän omassa kamerassa näkyy olevan monta kuvaa, johon ei ole osunut yhtään koiraa!!! Laitetaan tähän nyt muutama yhteiskuva:
Vasemmalta: Fiksu, Tenho, Elsa

Fiksu, Tenho, Elsa

Tenho, Elsa

Fiksu, Tenho

Ja sitten meitä kaikkia kolmea "villikoiraa" yritettiin saada nätisti riviin istumaan.

Rivissä istuminen ei vielä mennyt ihan nappiin ;)

lauantai 15. helmikuuta 2014

Oonkos nätti?

Tässähän mä nyt oon koko komeudessani. Naamakin näkyyyyyyy!!!!

Kuonokas.

No, täs mä oon ompeluhommissa Emännän apulaisena kaikkine karvoineni muutama päivä ennen trimmausta. Melkonen karhunpoika ;)

Ja yhtenä päivänä kävin moikkaamassa Hiskiä. Se on melko vanha herra, joten ei meitä päästetty riehumaan, ettei vanhus väsy.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Pöydän valloittaja ;)

Mulle on kehkeytyny vaivihkaa uus harrastus: pomppaan pöydälle aina kun kotiväen silmä välttää. Enää ei Emäntäkään kilju vaan nyt se tajuaa, että mua pitää kieltää sillon kun olen ponnistamassa... Mutta jos mä jo OLEN pöydällä, ni sillonhan se vain nostaa mut sieltä rauhallisesti alas ja raapii päätänsä. Emäntä on jo oppinu, ettei jätä mitään pöydälle tarjolle. Mutta (hi-hi) Isäntä ei ole sitä vielä oppinu! Eilen kun olin ollut yksin tuvassa jonkin aikaa, olin heitellyt palasokerit ympäri keittiötä ja vähän räpeltänyt näkkäripakettiakin. Emäntä ei uskonu, että sen olis Isäntä tehnyt - kyllä se mun piikkiin meni! (Mutta en kai mä niitä sokereita yhtään syöny???)

TURKKI POIS
Emäntä oli kyllästynyt mun ylipitkään turkkiin ja vei mut eilen taas Arja-tädin käsittelyyn. Musta tulikin oikein siisti poika, mistä Emäntä oli tänä aamuna tosi kiitollinen, kun maassa oli viis senttiä tuoretta nuoskalunta. Jos mulla olis ollu ne piiiiiiiitkät karvat, mustahan olis tullu vaan yks lumipallo. Nyt sen sijaan ei juuri yhtään lunta tarttunut turkkiin. Vain varpaisiin vähän, mutta mahan alle ei ollenkaan. Jipii. (Emäntä ei vain ole ehtiny napata siististä pojasta yhtään kuvaa. Tai kyl se eilen olis kännyllä ottanu kuvan, mutta akku loppui kesken tähtäämisen!!!)

Terv. Fiksu

lauantai 8. helmikuuta 2014

Tikut ristissä Emännän kanssa.

Tuli täs vähä riitaa Emännän kanssa. Hittolainen, ku mä oon sitä mieltä, että pikkunen puolivuotias villakoira SAA maata keskellä keittiön pöytää. Arvatkaas vaan, mitä mieltä Emäntä on. No, sen mielestä EI SAA!!! Emännän ollessa naamaansa pesemässä, mä vallotin keittiön pöydän ja makasin siin tyytyväisenä (suljetun) hunajapurkin viekussa. Mut Emäntä ku mut huomas, ni emmä sanoista saanu selvää, mutta jotain karjumisen ja kiljumisen ja muun negatiivisen välistä se oli ja se HYÖKKÄS mun kimppuun ja nosti alas, vaikka mä tosiasiassa yritin aikalailla vastustaa - mut ei siin mikään auttanu, lattialle mä jouduin. Ja heti piti käskystä istua ja maata ja kiertää ja ja ja...kaikkee muuta sellasta, että mä ymmärtäisin, että täs huushollis tehään niinku E. sanoo, eikä niinku pikkunen kullannuppu tahtois. Viik viik!
Terkuin, Fiksu (Emännän mielestä kyllä Pöljä!)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Iloinen jälleennäkeminen.

Oi, mikä riemun päivä oli eilen! Ensin tuli vanha tuttuni, Tuisku, mua moikkaamaan. Sen kanssa peuhattiin alkulämmittelyt. Ja sitten tapahtui päivän kohokohta: Elsa-sisko tuli kylään. Me pantiin heti tanssiksi:

Tässä mennään Elsan kanssa valssia.
Elsalla on hieno takki päällä - ja ponnari! Ja on se vähän mua pienempi, mutta sehän onkin likka. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Ja saatiin myös Tuisku mukaan tiimellykseen.

Tuisku on vähän äimän käkenä, että mitähän noitten kakrujen kans pitäs tehä.

Pihalla peuhattiin piiiiiitkä tovi ja sit mentiin sisälle vähän lepäilemään. Vaikkei se kyl ihan onnistunu, ku oli niin kivaa. Välillä näytettiin vuorotellen mitä kaikkee me osataan; kumpikin osaa ihan kivoja juttuja. Elsa osaa antaa tassua ja peruuttaa, mitä mä en osaa. Mä osaan mennä kaheksikkoa Emännän jalkojen ympäri - ja Elsakin ois sen jo oppinu, jos mä en ois hänksättäny tiellä.

Mut arvatkaa, mikä källi me tehtiin ihmisten kiusaks. Hi-hi, mä opetin Elsalle, että meillä saa hypätä sänkyyn, vaikka Elsa ei kotona niin saakaan tehä. Ja sit Elsa näytti mulle, että siihen sänkyyn voi pissata. No, mähän opin sen heti ja pissasin myös ;) Ihmiset ei voineet muuta ku nauraa kippurassa. Kyllähän mun Emäntä on tottunu sänkyä putsaamaan, ku mun edeltäjäni Rex kuulemma viimeisinä aikoinaan oli kova sänkyyn pissijä. Vanhalla rutiinilla meni päiväpeiton putsaus (eikä ne meijän pissat menneet päiväpeitosta läpiasti, vaikka isot lätäköt saatiinkin aikasiks.)  Tosin mä illalla viel vähän parantelin tilannetta ja kusasin emännän peiton päälle!!! (No, kun pikkupojat oli illalla viel mun kans riehumassa, ni emmä joutanu ulos - ja koska olin tämmösen konstin oppinu, ni käytin sitä hyväkseni! HI-HI!)

Elsa on äskettäin niin nätisti trimmattu. Mä oon tämmönen uuniluuta.
Tämmösiä päiviä olis kiva saada lisää. Kyllä mä aion mennä joskus Elsan luokse vastavierailulle. Katotaan mitä koiruuksia me sitte keksitään.

Terv. Fiksu

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Lakun maku.

Emäntä teki virheen! Emäntä teki virheen! Emäntä teki virheen! Ja niin teki Isäntäkin! Hah-hah. Emäntä jätti avatun lakupussin pöydälle. Isäntä jätti pirtinpenkin siirtämättä pöydän alle. Ja sit kumpikin lähti omiin hommiinsa...
Ku Emäntä tuli takasin keittiöön, se huomas, että pöydällä lakupussin vierellä oli yks herneenkokonen märäksi mässytetty lakupallo. Siitähän se arvas, että JOKU oli käyny siinä mässyttelemässä. Ei se kuitenkaan vielä ollu ihan varma asiastaan, mutta kun se vähän myöhemmin näki mut lattialla heittelemässä yhtä lakupalaa ilmaan, ni siinähän se varmistui!!! MINÄHÄN se varas olin. Yritti Emäntä napata multa sen lakupalan pois, mutta arvatkaa annoinko. No, en takuulla!!! Söin sen lakun!!! Emäntä kyllä oli kauan huolissaan, mitä mulle tapahtuu ja paljonko mä niitä lakuja popsin, mutta koska pussissa oli vielä aika paljon jäljellä, niin enhän mä paljoa syönyt ;)  Eikä siitä onneks ollu mitään seurauksia. Eli ei ne lakut mitään suurta myrkkyä ole. (Ja Emäntä kyllä piti huolen, että loput lakut meni salamavauhtia parempiin suihin.) (Tulikohan Emännälle vatsanpuruja???)
Terv. Fiksu

lauantai 25. tammikuuta 2014

Temppuilua.

Nyt mul ei oikein oo mitään tempauksia kerrottavana. En ole oikee keksiny mitään jäynää. Emäntä on eliminoinu kaikki kivat jutut pois, kohta on koko kämppä ihan tyhjä!!! Tyynyt on viety. Pehmolelut on viety. Kengät ja tossut on viety. Kaikki sukat ja hanskat on viety. Kohta taitaa lähtee toi seinävaatekin; se on ainut johon mä viel sillontällön hampaani isken. Mutta Emäntä taitaa ajatella, että sitä ei sentään voi ottaa pois, ku sit näyttäis huusholli ihan autiolta. On sentään pöytä ja tuolit ja sänky saaneet olla paikoillaan - vaikka kyllä mä  joskus  yritän vähän niitäkin jyrsiä. Onneks mä kyl sitte aina saan jonkun terveellisemmän jyystettävän - tai sitte Emäntä alkaa opettaa mulle uusia juttuja. Mä oonkin innokas oppimaan. Välillä pitää vähän päätä keikutella, ku en heti hoksaa mitä se millonkin tarkottaa. Aika nopsaan opin kyllä. Viimeaikaisista tempuista kaikkein hauskin on juosta kahdeksikkoa Emännän jalkojen ympäri. Vaikka Emäntä kyl taitaa tykätä eniten tempusta, jonka nimi on "mene koppiin".  Se nauraa ihan kippurassa, ku mä syöksyn koppiin ja teen siel u-käännöksen ja jään oottamaan namia. Tänään opeteltiin uus leikki: "tuolille, alas, tuolille, alas". Se on semmonen "rata" jossa on kaksi tuolia peräkkäin ja niitten välissä sen verran tilaa, että pääsee hyppäämään alas - ja taas ylös toiselle tuolille. Jipii, kyllä mulla vauhtia riittää!
Terveisin
Fiksu
PS. Eilen olin vaa'alla ja painan nyt 5,8 kg. Eli nyt saavutin edeltäjäni Rexin painon, joka oli painavimmillaan juuri tämän painoinen. Musta tuleekin isompi, häh-häh-hää ;)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

maanantai 13. tammikuuta 2014

Uusi kaveri.

Tapasin tänään taas uuden kaverin. Tää Nikita on jo 7-vuotias, mutta ollaan melkein saman kokoiset. Yritettiin siinä vähän leikkiä, mutta Nikita tykkäs kovasti vaan istuskella ja esittää kuinka koiran pitää olla rauhallisesti hillitty (eikä koheltaa, niinku jotkut pennut!) Täs on meistä pari kuvaa, niin näette minkä kokosia ollaan. Nikitalla oli oikein hienot töppösetkin, ettei varpaat palellu - ja toppatakki!!! Vähä mä olin kateellinen.

Fiksu ja Nikita

Fiksu ja Nikita

Tuisku-nimistä unilääkettä.

Olipas taas mukava sunnuntai! Sain yllärivieraan, Tuiskun. Yht'äkkiä kesken tottelevaisuusharjotusten olikin Tuisku vieressä ja mähän säikähdin sitä ihan sikana. Juoksin pöydän ympäri karkuun ennenkuin mä tajusin, että sehän on mun paras kaveri! Ja siitäkös se riemu sitte repes. En meinannu ollenkaan pysyä nahoissani. Tuisku ei kyl ollu moksiskaan, vaikka mä koko ajan kohelsin sen ympärillä. Se on semmonen viilipytty. Ja välillä se yritti vähän torkahtaakin, mutta mä kyl yritin saada sen pysymään virkeenä.

Ruoka meille tarjottiin eri huoneissa, ettei mee vahingossa eväät sekasin.

Pienellä lenkurallakin käytiin ulkona, vaikka olikin pakkasta jotain 7 astetta. Se ei haitannu, mutta emännät oli vähä hätää kärsimässä, ku me kumpikin oltiin koko ajan neliveto päällä. Ihan niinku oltais jotain villikoiria, jotka ei ikinä ole hihnaa nähneetkään. Aateltiin Tuiskun kans, että tääl maalla ny voi mennä niinku pellossa. Mennään sit ihmisten ilmoilla taas nätisti ;)

Oli meillä sitten myös oppitunti. Yhdessä opeteltiin istumista ja paikkamakuuta ym. mukavaa. Sit ku Tuisku oli lähteny kotiin, mä nukuin koko loppuillan kuin härski silli. Yhtään en riehunu iltariehua niinkuin yleensä iltaisin. Meni akku ihan tyhjäks Tuiskun kans. Kivaa!

Tässä on menossa paikkamakuuharjotus.  (Toi jakkara tuol takana ei ole meidän kaatama. Emäntä vain on niin ilkee, että laittaa aina jakkaran tohon maton päälle, ku siinä on semmonen ryppy, jota mä tahtoisin hampaillani repiä!!!)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Milliä moikkaamassa.

Käytiin Emännän kanssa kyläilemässä Millin luona. Muistattehan sen valkoisen japaninpystykorvan, josta ennenkin kerroin. Siitä on pari kuukautta, ku viimeks nähtiin, joten kyllä mua ensin vähän hirvitti: kyyläsin sitä auton alta. Se oli niin villi ja vauhdikas, että aattelin vähän ensin tarkkailla. Mutta kyllä mä sitte rohkasin luontoni ja otin osaa juoksukilpailuihin. Ja voi että meillä oli hauskaa!!! Varmaan ainakin puoli tuntia vilistettiin peräkanaa pihalla, ennenkuin vauhti hiipui sen verran, että emännät antoivat luvan mennä sisälle. Mutta saatiin me sielläkin matot ihan mykkyrälle. Ja käytiin kilvan juomassa vesikupilla. Kahvittelun jälkeen mentiin vielä uudelleen kirmasemaan samanlaiset happihyppelyt pihalla. Ja kyllä mä olinkin sitten koko loppuillan ihan reporankana. Yhtään en järsiny Emännän varpaita, enkä tuonu sille leluja leikittäväks, makoilin vaan tajuttomana. Vasta tänä aamuna oli sitten voimat palautuneet senverran, että vähän yritin saada Emäntään eloa jyrsimällä tyynyä, mikä on kiellettyä.
 
Kiitti Milli seurasta! Kyllä tulen toistekin! Terv. Fiksu

perjantai 3. tammikuuta 2014

Vuodenvaihde

Emäntä oli varannut mulle paljon puuhaa uudenvuodenyöksi, ku se luuli, että mä saattasin hermostua paukkeesta ym. tulituksesta. Pah! Mitä vielä! Mua ulkoilutettiin vain hihnassa, eikä yhtään päästetty vapaaks. Ku jossain pamahti, mä kyl sen kuulin ja pysähdyin ihmettelemään, mutta sitten taas jatkoin matkaa muina mieh koirina. Ihan keskiyöllä, ku toiset oli pihalla paukuttelemassa, mä olin Emännän kans tuvassa. Silloin vähän juoksin ikkunaan haukkumaan, ku kuului kova ryske, mutta kyllä pallonhakuleikki oli sittenkin mukavampaa. Ja kauhee pamaus kuului tuvassakin, ku Emäntä posautti kuoharipullon auki - mä kattelin pää kallellaan, että sepä vasta pamahti! Ja ootin, että heitä ny se pallo!!!

JOULUHÖSSÖTYSTÄ
Jäi viimeks toi jouluhulinajuttu vähän kesken, ku aihe lipsahti ihan kakkamaiseks. Kerronpa nyt sitte joulusta: Joulun aikaan kävi monena päivänä vieraita. Mukavinta oli ku kävi niitä pieniä lapsia. Niitä on kiva nuolla (vaikka sitäkin yritetään estää!). Yks ihana tyttö kuitenkin antoi nuolla koko naaman (koko jouluaattoillan!) ja se oli kivaa! Tosin jouluaattona mä jouduin hetkeksi Emännän työhuoneeseen evakkoon, ku joulupukin muori oli lähettäny sellasta viestiä, että koiran olis syytä olla poissa, ku pukki tulee. Mutta olipahan mulla sitte puuhaa, ku pukki oli käyny. Koko huusholli oli täynnä paketteja ja niitä oli hauska tutkia ja auttaa ihmisiä avaamisessa. Mäkin sain pari pakettia: heijastinliivin ja aktivointikuution. Ihme ja kumma, mitään herkkupakettia ei tullu. (Sain kyl herkkuja sit uuden vuoden kunniaks, joten hyvä niinkin.)

UUSIA OPPEJA
Mä osaan jo pysyä PAIKKA-käskyllä paikallani, vaikka Emäntä menee piiloon ja pysyy poissa (ja laskee kahteenkymmeneen). Emäntä on ihan ihmeissään! Mähän oon muuten kauhee koheltamaan ja häsläämään, mutta tuossa käskyssä mä oon hyvä!!!
Lisäks me on opeteltu SEURAA-käskyä, vaikken mä ite sitä ole varsinaisesti "huomannu". Emäntä vain hokee "seuraa, seuraa, seuraa" aina ku mä kävelen sen jalan vieressä vasemmalla. Ja mä kävelen siinä aika pitkiä matkoja; ku mullehan siinä tippuu namejakin suuhun vähän väliä. Mitäpä ei koirapoika tekis namin eteen?

ITKUHAUKKUA
Yhen oppimani asian mä oon unohtanu Emännän joululoman aikana. Eilen oltiin Emännän kanssa ekaa työpäivää loman jälkeen kirkonkylän työhuoneessa ja aikasemmin mä oon oottanu ihan nätisti, ku Emäntä käy vaikka roskapussia viemässä ulos. Eilen en oottanu nätisti. Huusin, haukuin, ulvoin ja kiljuin Emännän perään. Se joutu takasintultuaan oottamaan käytävässä ainakin 20 minuuttia, että mun huuto ois lakannu. Se ei halua antaa mulle sitä kuvaa, että mä saan kiljumalla tahtoni läpi. No, ku mä sit vähän vedin henkeä, ni semmosella hiljasella hetkellä se sit tuli takasin - eikä "huomannu" mua ollenkaan. Teki vain omia ompelujuttuja. Saas nähdä kumpi tämän asian lopulta voittaa. Mulla on kyl paha aavistus, että mun pitää taas opetella olemaan hiljaa jäädessäni yksin.