Hei hulinaa.

Ohhoh! Joulu tuli! Ja meni!
Mut kyl oli vauhtia, kävi vieraita, isoja ja pieniä. Mut ei yhtään karvakaveria :(   Tai yhden hajut kyl oli!!! Kissa mokoma teljettiin yläkertaan eikä mun annettu sitä tavata. Pöh! Ku ihmiset aatteli, että meidän on turvallisempaa tutustua toisiimme jonakin arkipäivänä, ku on pahimmassa tapauksessa sit helpompi päästä eläinlekuriin, jos sattuis jotain sattumaan.  Ei kyl mitään sattuis!!! Ja NÄINHÄN mä yhden katin tuol lenkillä. Katti oli karvat pystyssä, mutta mä vaan kattelin sitä tien toiselta puolen rauhallisesti - ja popsin ilolla Emännän tyrkyttämiä nameja. Taisin vissiin sen mielestä käyttäytyä hyvin. (Tämän kerran!)

Ihan joka hetki en jaksa KÄYTTÄYTYÄ! Esim. toi kuusenalusliina on niin herkullisen ihanan purkautuvainen, että siihen pitää hampaita sovittaa ihan joka välissä. Eikä se näytä olevan hyvää käyttäytymistä ihmisten mielestä - ainakin niitten tuskastuneista kiljahduksista päätellen ku ne mua kieltää sinne päinkään menemästä. - Mutta kyllähän mä kerkiin sinne ainakin miljoona kertaa päivässä. Oon mä ilokseni saanu sen liinan reunat jo ihan hapsuisiksi. Nätimmän näkösetkin silleen mun mielestä!

Sain maistaa kinkkua - ihan liian vähän (Pöh, sokeripalan kokosen palan!) Mutta on mulle kaikkee muutakin annettu maistaa ja mä tykkään ainakin mandariinista, tomaatista ja varsinkin banaanista. No, banaania ne syöttää mulle ihan vaan siks, ku sen avulla kuulemma ei sit ulkona niin hyvin maistu paska öööö, siis jonkun toisen eläimen kakkimus. Jostain niitä herkkuja meijän pihalle ilmestyy. Mun omat jätökset Emäntä kerää visusti talteen --- tai no ei ehkä ihan talteen, mutta tuonne jätepönttöön kumminkin. Tai kyllähän se tietysti kerää ne vieraatkin pötköt aina ku näkee - etten mä pääsis niihin käsiks.

Voi että mihin tää juttu lipsahti!
Pakko jatkaa toisella kertaa, että tulis vähän järkevämpää tekstiä.
Terveisin Fiksu

Peikonpojasta prinssiksi.

Tässä mä oon aamuisen pesun ja föönauksen jälkeen. Kattokaa mikä peikonpoika!

...ja mikä Prinssi musta tuli, kun Arja-täti trimmasi!!! (Huomatkaa ponnari!)

Mähän siis en anna Emännän itte trimmata. Se kyl haluis, mutta mä oon (kuulemma) liian villi ja yritän koko ajan nuolla sitä leikkuukonetta. Niinpä Emäntä pelkää, että multa lähtee kielikin karvojen mukana, joten se vei mut Arja-tädille.  Emäntä kävi asioilla sillä välin ja musta oli tullut tämmöinen prinssi sillä aikaa. Ja täti kehui kovasti kuinka kiltti olin!!!

(Sorry vaan, ku näitten kuvien taso on mitä on. Kännykällä napsittuja, ku oikea kamera on edelleen hukassa - varmaan kadonnut lopullisesti!)

Risuhommia.

Mulle on siunaantunu hirmusti hommia noissa risujen kanniskeluissa. Ku viimeaikoina on tuuleskellu aikalailla - yhtenä aamuna niin kovin, että jäi kakkareissukin pois välistä, ku tuuli meinas viedä Emännän - ni risuja on tullu pitkin pihaa niin, että aina ku tuun ulos, nappaan ekaks risun suuhun ja annan sille vähän kyytiä. Joskus osuu tielle vähän isompiakin keppejä, mutta kyllä mä niitäkin raahaan. Eilen raahasin Emännän kanssa vähän isompaa männynoksaa: E veti sitä mäkeä ylös ja mä kiskoin alaspäin. Lopuksi tyydyin vain istumaan siinä havujen päällä ja sain ilmaista kyytiä mäkeä ylöspäin.

OPETTELUA
Tiiätteks, mitä me nyt harjotellaan. No, Emäntä komentaa mut maahan ja mun pitäs sit olla siinä paikalla, vaikka E yrittää ottaa askelia poispäin tai sivulle tai jopa mun taakse. Mä kyl pysyn aika hyvin paikallani, ku mä nään Emännän. Jos se yrittää mennä nurkan taakse, ni sitä mä en kestä! Enkä sitä, että se yrittää mennä mun selän taakse. Noh, saatan mä joskus lähipäivinä vähän tässäkin asiassa edistyä.

SISÄSIISTEYS
Emäntä meni eilen hölmöyksissään kertomaan, että mä en oo tehny hätiäni enää pitkiin aikoihin sisälle. Mitäs meni kertomaan!!! Illalla oli pikkupojat meillä leikkimässä mun kanssa ja enhän mä siinä tohinassa ehtiny miettiä mitään ulosmenoja. Ensin pissasin olkkarin matolle - ja hetken kuluttua myös kakkasin. Siitäs sai Emäntä, ku meni kehuskelemaan!!!

Joskus kanniskelen risujen asemesta käpyjäkin!

Harrastuksia.

Pikkupoikien musiikkimatto on jännä vehje. Se soi, kun siinä kävelee!!!

Mulla on kotona Emännän työhuoneessa tämmönen ISO koppi. Siellä on mukava köllötellä, ku ompelukone hurisee.

Ompeluhuoneessa on myös tämä Emännän ompelema Spexi-koira. Sen kanssa saa makeat nokkaunet.

Häirikkö.

Pakko tunnustaa, että oon käyttäytyny vähän tuhmasti! Mutta kun siel pentuleikkikoulussa on yks niin ihana cairnterrierityttö, jota mä niiiiin rrrrrakastan, että yritän astua sitä koko ajan!!! Mut sitähän ei suvaita ja mut laitettiinkin sitten isompirotusten pentujen kehään. Arvatkaa mitä siitä seuras? Kiusaajasta tulikin kiusattu, ku ne isot sitte hokas mut, pikku pirpanan, ni nehän lähti laumana jahtaamaan mua. Luulivat mua vissiin joksku pupuks, jonka voi pistellä poskeensa. Mä juoksin karkuun ja kiljuin, minkä kerkesin ja kyllähän ihmiset mut sieltä sitten pelasti. Pääsin takaisin omieni joukkoon, mutta sit ku yritin taas Ihanan tytön päälle, ni Ohjaajatäti ottikin mut kainaloon, eikä päästäny irti ennenku mä olin murinani lopettanu ja rauhottunu - siis ainakin viis minuuttia roikuin kainalossa. Jo tuli se Ihana tyttökin ihmettelemään, että mihin tää häirikkö joutu. Emäntä sai ohjeet, että heti ku aion astua, mut pitää keskeyttää - ja ku mä tottelen, ni pitää kehua kauheeeeeesti ja antaa namia naamaan. No, niinhän se Emäntä sitte teki ja mä huomasinkin, että olikin aika kiva olla kehuttavana ja varsinkin ku tulee namia ihan solkenaan. Aloin huomata muitakin kavereita ja ryhdyin niitten kanssa leikkimään, ku, -aatelkaa- siitäkin sai kehuja ja nameja. Ihmeellistä!!! Ens kerralla mä aionkin olla kiltti poika!!! (PS. Kotona multa otettiin mun parhaat lelut pois!!! Mulla oli ihana pehmonen peti ja ihana karvakoirakaveri, joita mä kans tykkäsin nykyttää. Ne pantiin multa piiloon!)