sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Heinäkuu? Heinäkuu! HEINÄKUU!!!

Hermo menee ton Emännän kanssa!!! Ikuna, ikuna, ikuna se ei kerkee (viitti?) mun kuulumisia kirjotella. No, TÄNÄÄN se on päättäny pitää "en-tee-mitään-päivän", joten nyt tulee muutama rivi. Bravo!

Mä oon viimeaikoina joutunu nilkuttamaan Emännän kans hitaita lenkkejä, ku Emännälle on tullu polveen nivelrikko ja sitä sattuu joka askeleella. Mutta ollaan me joka päivä tehty normilenkki aamuin illoin ja joskus vielä extralenkki päivälläkin. Vähä toi Emäntä välillä voihkii, mut antaa sen voihkia...

Lenkillä tavataan välillä joku vastaantulija. Tai ohittaja: Yhtenä päivänä yks täti käveli meijän ohi, enkä mä heti sitä huomannutkaan, mut sit ku huomasin, aloin kauheen kiljunnan sen perään ja kiljuinkin niin kauan että se häipy mutkan taakse. Ei Emäntäkään ymmärrä miks mä niin kiljuin (enkä mä sille kerro!!!). Koskaan muulloin en oo noin kenenkään perään kiljunu.( Paitsi joskus Emännän perään. )

Yhtenä aamuna oisin napannu pupupaistin, mutta taas oli hihna niin lujasti Emännän kourassa, että en saanu sitä iloo. Voi Pas...kakka!!!

Mua ei oo pitkiin aikoihin viety Arjan kynsiin - siis sen tädin joka kivasti leikkaa karvat. Oon nyt joutunu vain Emännän kynsiin, eikä se leikkuu mee niin kivasti. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän ne karvat silleenkin lyhenee - lopputulos vaan ei oo niin siisti. Mä oon nyt sopeutunu siihenkin, että Emäntä napsii mun kynsiä melkeen joka perjantai. Paitsi että jos mä HUOMAAN, että nyt alkaa kynsien leikkuu, ni en anna kiinni!!! Mut Emäntä saa mua kuitenkin sit juksattua, etten mä mahda sitte mitään. Sit mä vaan annan (melko) kiltisti leikata.

Mut nyt ei kannata enempää jaaritella, jää muuten tämän aamun lenkki tekemättä.
Moikka! t. Fiksu

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Eihän täs kauaa menny, eihän...

Huh heijaa, vähä yli puoli vuotta vaa! Kiirusta on Emännällä pitäny, ku ei ehi mun asioita näpytellä. Ei vaa, LAISKA  se on!!! Tai sit toi neuloosi-tauti on sil niin mahoton, että puikot vaan kilkkaa aina ku muuten ois vapaata.

Onneks se sentään muistaa mun kans ulkoilla <3 joka päivä. Aamuin illoin tehdään kiva lenkura ja joskus mulla on oikein onnenpäivä ku saadaan Depi (Anun kanssa) mukaan. Ja ohan toi Depi ollu meil välillä yökylässäkin, joten eipä valittamista!!!

Ja välillä tulee Tuiskukin (Johannan kanssa) mua moikkaamaan. Ne on onnen hetkiä ne.

Ja arvatkaa, millanen vauhti mulla on, jos Emäntä joskus antaa mulle luvan lähtee ite naapuriin, jossa Emännän pojanpojat oottaa mua pihalla. Huippunopeutta ei oo päästy mittaamaan, mutta Emäntä sanoo, että kaks sekuntia kestää se matka, ku mä lennän. No, mähän vaa juoksen, mutta Emäntä väittää, että lennän, ku ei se näe must ku viivan. Poikien kans on kiva puuhastella. Vaikka nykyään ne kyl haluaa mua vaan taluttaa, mikä on must aika hassua - mutta nöyrästi kuljen perässä (tai vedän). Saan mä sit vapaastikin juosta - ja aina ensin käyn tutkimassa kompostin. Vähä vaa harmittaa, ku siinä on aitasäleikkö ympärillä ;)

Yhtenä aamuna meinasin männyn juurella pissata, mut sieltä lähtikin hiiri karkuun! Yritin napata sitä, mutta heti se hävis. Emäntä nauro, ettei se mitään hävinny, ku juoksi vaan kodin seinän viertä ja omenapuun alle, mutta mä vaan pyörin männyn ympärillä, ja yritin sitä otusta löytää. En löytäny, pyh!

Emäntä ei oo mua kouluttanu mitenkään pitkiin aikoihin, mutta yhen lelun se mulle hankki. Semmonen pönttö, mihin mä pudotan pallon reikään ja toisesta reiästä tulee namipalkkio. Kyllä mulla vähän aikaa meni, ennenkuin opin sen, mutta nykyään saan usein koko ruoan sillä keinolla. Sehän on hauskaa ajankulua ;) Emännällä olis siitä videokin, mutta ei se reppana osaa sitä tänne liittää.

Mä oon oppinu syömään Dentastixiä. Ennen mä vaan niitä piilottelin mattojen alle ja sohvatyynyjen väliin, mutta sit mä yhtäkkii hokasin, että niitähä voiki syyä. Niinpä mä nyt aina ennen nukkumaanmenoa saan yhen Dentastixin. Yleensä Emäntä vuorostaan piilottaa sen peiton alle ja mä saan ettiä.

Tämäpä oli nyt harvinainen tilanne, että Emäntä sai tämänki verran näpyteltyä mun kuulumisia.
Eiköhän me palata näihin kuvioihin taas......joskus puolen vuoden päästä???  (Usko tai älä, kohta sil on taas puikot käsissä!)

Terv. Fiksu, The Hirmuinen Hiirestäjä

No, tässä mä oon vähän Emännän apulaisena ompeluhommissa.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kaveri kylässä.

Hei,
mullapa oli viikonloppuna Tuisku kaverina. Käytiin mustikassakin. Tuisku kyl yritti syödä mustikat suoraan Emännän ämpäristä ;)
Tässä on meistä yhteiskuva:



keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Mihinkäs mä oon hävinny?

No, en kyl mihinkään!!!
Emäntä vaan on niin laiska, ettei saa muutamaa sanaa näpyteltyä!!!

Oishan tota kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta...mutta...mutta...
Pitäs vissiin opetella itte näpytteleen. Mutta EN ALA, se ei ole koiralle sopivaa puuhaa.

Sen sijaan mä mielelläni hauskuutan vieraita sirkustelemalla. Juhannuksena oltiin mökillä ja mä näytin vieraille kuinka mä esim. pujottelen Emännän jalkojen välistä, kun se kävelee. Tai kuinka mä tanssin. Tai kävelen kahdella jalalla. Tai kättelen. Tai istun, seison ja makaan käskystä.  Yms. mille yleisö nauraa kippurassa.

Mä kyl yritän saada Emäntään vähän virtaa, että se jaksais kertoilla mun touhuista vähän useemmin.
Mut tällä kertaa se ei kerkee enempää. Murrrrr!!!

t: Fiksu

torstai 24. maaliskuuta 2016

Koirako vaihtunu???

Hah,
Emäntä luulee, että mä oon vaihtunu joksku toiseks koiraks! Mut se on kyl ihan väärässä. Mä oon ihan sama Fiksu ku ennenki, mut homma on niin, että mä kyllästyin siihen, ku Emäntä on ainaki viikon ajan kävelyllä pysähtyny JOKA KERTA, ku mulla vähä hihna kiristyy. Mä sit eilen aamulenkil kokeilin kävellä SAMAAN tahtiin Emännän kanssa, ni -kappas vaan- Emäntä ei pysähtyny kertaakaan! Se vaan haukko henkee ja kehu mua ja päivitteli, että oon ihan eri koira! Iltalenkillä tein saman jutun: en vetäny!!! Tässä vaan mietin, että pitäsköhän jatkaa samaan malliin. Voisin kyl piruuttani koittaa taas vähä kiristää hihnaa ja kattoo meneekö Emännällä stoppi-vaihde päälle. Melkeen arvaan, että menee !!!

Terv. Fiksu & The Löysä Hihna

PS. Missä viipyy mun kuvat täältä??? Pöh, Emäntä on kuvannu ihan muita juttuja viime aikoina, mutta kovasti se on lupaillu, että JOSKUS täytyis muakin kuvata - tosin nyt oon taas jo Arjan käsittelyn tarpeessa, vaikka tässä välillä olinkin ihan nätti ;)

lauantai 6. helmikuuta 2016

Sallikaa mun nauraa!!!

Vai muka että JOULULOMALLA ehtis paremmin päivittää blogia? Kakkapuhetta sanon mä! Eihän toi Emäntä koneelle ehtiny. Sille on iskeny kauhee neuloosi ja se vaan neuloo tai virkkaa - aina ku pieni vapaahetki iskee. Vaikka mä kuinka ruikuttasin, että eiks jo voitais mennä blogia päivittään, ni ei... kuuroille korville haukun! Kohta mun on opeteltava ITTE käyttään tietokonetta!!!

No, ei senpuoleen, että täs nyt mitään ihmeitä ois tapahtunu. Mua on toki yritetty kouluttaa ottamaan vieraita vastaan vähän rauhallisemmin, mutta en mä meinaa kouliintua ;)  Must on niin järjettömän ihanaa ku joku meille tulee, että mähän meinaan ihan revetä liitoksistani. Jos Emäntä ei mua nappais kiinni ni mä syöksyisin vieraan kimppuun ja kyllähän siinä sit helposti tulis vähän näykkästyäkin kiihkoissani vaikka tarkotus olis vaan roikkua hihansuissa. Kyllä mua harmittaa ku niin ei muka saa tehdä. Emäntä pitää mua aina kiinni - joko kainalossa tai hihnassa - ja vasta ku mä oon ihan rauhallinen, ni sit pääsen moikkaan vieraita. Ja sit se onnistuukin ihan ihmismäisesti <3  Aluks mun rauhottuminen kesti jotain 30 minsaa, mut nykyään enää alle 10, joten oonhan mä edistyny.

Tää talvi on ollu aika haastava, ku ensin oli kaameesti kuraa koko ajan. Sit ku siitä päästiin, ni tuli niin hirveet pakkaset, etteihän tonne pihalle ollu mitään asiaa. Pikaisesti vain talon ympäri kipaistiin. Jos vähä pitempi lenkki piti tehä, ni mullekin pyntättiin toppahaalari päälle ja tossut jalkaan. YÖKS! Tossut ei kyl ollu jaloissapysyvää sorttia. Yhden lenkin verran ne kerran pysy jaloissa koko lenkin, muina lenkkikertoina Emäntä niitä keräsi taskuun sitä mukaa ku ne irtoili. Onneks ei sillon paljo lenkkeilty, ku Emännällä ei oo semmosta pipoo, minkä sille vois laittaa nenään; sen nenä aina jääty, joten sit kierrettiin vaan talo, ni ei ehtiny jäätyä (eikä mua tarttenu pukee!!!).

Depin kans käydään lenkillä melkee kerran viikossa. Jos me ollaan jo ulkona sillon ku se tulee, ni sen kyl kuulee ku se auto lähestyy: sielt autost kuuluu hirvee kiljuntahaukku!!! Depi tietää, että se tapaa mut <3

Voi olla, että pian saatte must myös kuvia. Emäntä on vihdoin tilannu trimmausajan Arjalta, joten sit taas kamera kestää kuvaamistani rikkoontumatta - tai jotain. Mä pääsen tästä uuniluutalookistani eroon.

Nyt on pakko päästää toi Emäntä neulomushommiin, sillä on nyt menossa kuudennet sukat putkeen (ja oli siinä välissä yks tuubihuivikin).

Terv. Fiksu, The (vastahakoinen)Tossujalka.